11.2.-15.2.10
Nyt on jäänyt niin pitkältä aikaa päivitykset tekemättä, että yritän nyt korjata tämän asian pienissä pätkissä. Otin siis kalenterin esiin ja aloin miettimään, että mitä sitä on tullut tehtyä…
Torstaina käytiin syömässä semmoisessa Residence-buffetissa mahamme aivan täyteen. Siellä oli aivan ihana jälkiruokapöytä! Semmoisia erilaisia kakkuja tarjolla tosi pieninä paloina. Oli kyllä aika kiva mennä vähän sen jälkeen tanssitunnille. Meinas olla vähän täys olo!
Perjantai-illalla alkoikin sitten olympialaiset ja katsottiin niitä avajaisia telkkarista ja maisteltiin hieman paikallista siideriä (Growers), joka on kyllä yllättävän hyvää! Tuli niin kotoinen olo, koska se maistui ihan Upciderilta! Se on vaan paljon tyjäkämpää kuin suomalainen versio, koska siinä on 7%, että saa vähän varovaisemmin kallistella sitä pulloa. Ja sitä myydään kahden litran pulloissa. Joka tapauksessa, olympialaisten avajaiset oli kyllä ihan hienot, ja tuli hyvin isänmaallinen olo, kun suomalaiset urheilijat marssi sinne stadionille!
Lauantaina lähdettiin Southland Malliin ja kierreltiin vähän kauppoja, aika moniin oli tullut paljon uusia kevätvaatteita. Mutta eipä tietoa keväästä täälläpäin. En ihan vielä lähtisi shortsit jalassa painamaan tuonne.. Kauppakierroksen jälkeen mentiin leffaan katsomaan Valentine’s Day. Se oli kyllä tosi hyvä elokuva!
Sunnuntaina alkoi jo matkakuume nousemaan, koska lähtö Banffiin tapahtuisi ani varhain tiistai-aamuna. Oli siis ystävänpäivä, mutta eipä se kovin näkynyt yliopiston sunnuntain hiljaisessa ”katukuvassa”. Olisin luullut että täällä sitä hehkutettaisiin enemmän. Tilattiin porukalla kiinalaista ruokaa kotiinkuljetuksella, syötiin ja katsottiin olympialaisia telkkarista.
Maanantaina pojat kävi hakemassa lentokentältä meidän vuokra-auton, Dodge Grand Caravanin. Auto oli kyllä ihan kaiken vaivan arvoinen! Köröteltiin sillä Wal-marttiin ja tehtiin vielä viimehetken eväs-ostoksia seuraavan päivän pitkää automatkaa varten. Ostettiin myös Shannonille kakku nro 2, vaikka Ella oli leiponutkin jo yhden kakun. Illalla pakkasin kaikki kamat hyvin tiiviisti yhteen laukkuun, ja tein erittäin hyvät eväät valmiiksi. Yritin mennä aikaisin nukkumaan, mutta jännitystä oli ilmassa niin paljon, että en kyllä pystynyt heti nukkumaan.
16.2-21.2.10 Banff/Lake Louise
Tiistaiaamuna starttailtiin meidän Vanin moottoria kello viiden aikaan aamulla, ja onniteltiin Shannonia, koska tytöllä oli syntymäpäivä. Pakattiin autoon kaikkien varusteet, ja meidän perheen isit valloittivat etupenkin, ja me loput naispuoliset tunkeuduttiin takapenkeille. Tunnelma oli suht tiivis, mutta erittäin jännittynyt! Meillä oli kakkukin leivottuna, annettiin se sankarin syliin autossa ja syötiinkiin sitä sitten aamupalaksi. Meillä oli myös helium-ilmapallo piilotettuna autoon, koska tarkoituksena oli viettää syntymäpäivää vielä perille päästyämme.
Matka oli aivan jumalattoman pitkä ja suurimmaksi osaksi aivan viivasuoraa moottoritietä. Ronny oli meidän kuskinamme, enkä ainakaan itse pystynyt kauheesti nukkumaan, koska välillä oli järkyttävä sumu, ja tuijotin vaan kokoajan auton nopeusmittaria, kun Saksan autobaanoihin tottunut Ronny ajoi mun mielestä välillä hieman liian kovaa olosuhteisiin nähden. Maisemat ei paljoa vaihtunut matkan aikana, välillä ohitettiin pieniä kaupunkeja, jotka kaikki näytti hyvin amerikkalaisilta. Kun päästiin Calgaryyn, aloimme jo nähdä pilkahduksia määränpäästämme Kalliovuorista. Ja silloinkos alkoi tunnelma kohoamaan ja kamerat räpsymään monen tunnin autossa istumisen jälkeen. Pojat oli polttaneet pari levyä matkalle, ja ne oli järjestäneet biisit niin, että ensi alkuun oli aika rauhallista musaa, ja loppua kohden alkoi tulla yhä enemmän bilebiisejä. Se oli kyllä tosi hyvin koostettu!
Ajettiin varmaan pari tuntia vuorten väleissä ja maisemat olivat aivan uskomattoman hienot! Pysähdyttiin Banffissa, joka oli hyvin turistimainen paikka, ja se oli rakennettu keski-eurooppalaiseen tyyliin. Tuli ihan sellainen olo, että olisi ollut Itävallassa tai Sveitsissä. Mutta ei kyllä ollut yhtä hienoa kuin oikeasti Euroopassa. Banffista jatkettiin matkaa meidän hotellille, joka sijaitsi puolen tunnin päässä Banffista, Lake Louisen kylässä. Lake Louise oli paljon pienempi kuin Banff, mutta hotelli oli oikein hyvä, ja kaikki tarvittavat palvelut löytyi läheltä. Rojahdettiin sänkyihin ja palauduttiin pitkästä automatkasta (n.10 h)jonkin aikaa, ja sitten lähdettiin käymään kaupassa ostamassa aamupalatarvikkeita. Täälläpäin aamupalasta pitää maksaa hotelleissa erikseen, ainakin mun kokemuksen mukaan. Joten täytyi siis käydä ruokakaupan kautta, jossa oli kyllä ”Lapin lisät” hinnoissa.
Sillä aikaa kun me tytöt käytiin kaupassa, pojat lähti etsimään hyvää ravintolaa ja tekemään pöytävarausta. Shannonilla ei ollut tästä juonenkäänteestä mitään tietoa, ja kyllähän me saatiin aika hyvä yllätys aikaiseksi, kun vietiin se ylös vuorenrinnettä, todella hienoon alppi-henkiseen ravintolaan. Ruoka oli hyvää ja tunnelma oli korkealla väsymyksestä huolimatta. Illalla yritettiin vielä jatkaa hotellilla synttärijuhlintaa, mutta väsymys iski kaikkiin, ja painuttiin melkein suoraa peteihin.
Keskiviikkoaamuna herätyskellot pärähti soimaan jo ennen kahdeksaa, koska haluttiin päästä ajoissa suksivuokraamoon ja siitä sitten suoraa rinteille! Aamulla oli vielä hieman nihkeä ja väsynyt tunnelma, mutta kun saatiin sukset ja liput hommattua, alkoi innostus levitä porukassamme. Toiset olivat hieman jännittyneitä, koska Shannon, Mikko, Nora ja Lotta eivät olleet lasketelleet aikoihin tai vain kerran/pari elämässään. Kaikilla aloittelijoilla sujui kyllä todella hyvin, oltiin kaikki ihan ihmeissään siitä, miten hyvin ne pysyikin siellä pystyssä. Edistys oli silminnähtävää niiden kahden päivän aikana kun oltiin rinteessä. Mutta voih, kuinka mahtavaa siellä olikaan laskea! Aivan mielettömän pitkiä rinteitä ja kaupan päälle aivan mahtavat maisemat ja auringonpaiste! Olisin voinut jäädä sinne loppuajaksi! Ostin muuten itelleni uudet laskettelulasit, todella hienot, vaaleanpunaiset.
Seuraavat päivät kuluivat aivan älyttömän nopeasti, päivällä oltiin rinteessä tai patikoimassa pitkin kanjoneita, ja illalla mentiin aina syömään eri ravintolaan ja vietettiin vähän after skitä hotellilla. Yhtenä iltana katsottiin Suomi-Saksa jääkiekkopeliä, ja naurettiin Ronnylle, kun saksalaiset oli niin huonoja. Saatiin myös valitukset hotellin henkilökunnalta tuona iltana, koska huudettiin niin kovaa Suomen kunniaksi. Perjantai oli viimeinen kokonainen päivä, ja illalla käytiin Mineral Spassa (joka ei kyllä ollut ihan niin hieno, mitä odotettiin) ja lilluttiin ulkona kuumassa altaassa vuoria katsellen. Otettiin myös aika intensiiviset after skit, ja lauantaiaamuna olikin hieman heikko olo (muutamilla varsinkin). Kuski oli kuitenkin ihan ajokunnossa, joten suunnattiin nokka kohti Calgarya, jossa käytiin tarkastelemassa Calgary Toweria, jossa minä ja Ella ooteltiin, kun muut kävi ylhäällä, koska me oltiin kyseinen kohde jo katsastettu. Lauantaina myöhään tultiin perille Reginaan, rättiväsyneinä. Kyllä uni maistui!
Oli todella hauskaa koko reissun, parasta aikaa ja parhaassa seurassa. Oli niin kivaa päästä välillä pois Reginasta, kun alkoi olemaan jo hieman mökkihöperöitynyt olo. Ja loma opiskelustakin oli erittäin tarpeeseen. Tajuttiin matkan aikana, että nyt on semester puolessa välissä. Aivan uskomatonta vauhtia se aika vaan menee!
Sunnuntaina palasinkin jo normaaliin rutiinin, menin aamulla salille, ja sitten käytiin illalla ruokakaupassa ostamassa seuraavan viikon sapuskat.
22.2-28.2.10
Tämä viikko kului kouluhommien parissa, tietenkin piti tarttua heti toimeen lomalta palatessa ja ryhdistäytyä. Koulu tuntui puskevan päälle aika hyvin, ja en kyllä kuvitellut koskaan, että vaihtoaikani tulisi olemaan tällaista tiukkaa opiskelua päivä toisensa jälkeen. Olen kokenut suurta ahdistusta opiskelun suhteen täällä. Ja hyvin suurta ärsytystä myöskin. Olen aivan hukassa ympäristö- ja luonnontiedon jaksosuunnitelman teon kanssa. Haluaisin suomalaiset oppikirjat ja muutkin materiaalit avukseni, ja haluaisin suunnitella sen suomeksi. Ylli on muutenkin semmoinen aihe, että se meinaa suomeksikin tuottaa ongelmia ja päänvaivaa. Toivon todellakin, että saan POM11YL kurssin kevätosuuden korvattua tällä luonnontieteen parissa raatamisella. Otan kaikki materiaalit mukaan täältä Suomeen ja menen esittelemään niitä ja vakuuttamaan opettajat siitä, että luonnontieto pitäisi nyt olla hallussa vaikka toisella kielelläkin!
Suurta närkästystä herättää myöskin tämän kyseisen oppiaineen opettajan vaatimukset. En mitenkään voi ymmärtää, että tämä kurssi on samanarvoinen (9 opintopistettä) kuin kaikki muutkin kurssini täällä. Sciencessa meillä on ensinnäkin 8 h kontaktiopetusta viikossa ja aivan järkyttävä määrä tehtäviä siihen päälle + ”kiva pieni” homma, jaksosuunnitelman kirjoittaminen. Suomessa nämä asiat LASKETAAN tarkasti, jotta työmäärä olisi sama ”samankokoisilla” kursseilla. Täällä siitä ei ole tietoakaan. Täällä opettaja vaan lätkii tehtävää toisen perään, eikä välitä yhtään, vaikka työmäärä on varmaan viisinkertainen verrattuna äikän kurssiin. Mielestäni opiskelijoiden pitää saada oikea määrä opintopisteitä, kun kerran tekevät enemmän töitä jonkun asian eteen. Tämä on nyt vähän niin kuin palkatonta työtä… Kurssikaverit (jotka ovat muuten erittäin mukavia!) ovat pyydelleet multa anteeksi siitä, että olen ”joutunut” tälle kurssille, ja sanovat, ettei tämä ole normaalia ollenkaan. Kurssin opettaja ei ole aikaisemmin ollut opettamassa Reginan yliopistossa.
Muuten päivät kuluivat hyvin sillä samalla rutiinilla, millä yleensäkin. Vaihtelua toivat toki myös olympialaiset. Tämä viikko oli myös Suomen lätkäpelien intensiivistä seurantaa. Välillä häpeän vallassa, välillä riehakkaina ja hyvin äänekkäinä. Kyllä hävetti välillä katsoa ”pappojen” peliä, varsinkin kun oli vieressä yksi australialainen ja saksalainen sanomassa ”You kinda suck today…”
Viikko oli aika ”tylsä” muuten, koska loma oli ollut niin tapahtumarikas ja mahtava. Lauantaina käytiin vähän luistelemassa, ja Shannon ei kaatunut kertaakaan, vaikka oli ensimmäistä kertaa luistimien päällä. Se oli aika impressive! Sitten tietysti katsottiin Suomen voitokasta pronssiottelua. Se oli kyllä hyvä peli! Pikkuhiljaa alkaa ärsyttää nämä olympialaiset muutenkin, kun kaikki kanukit vaan hehkuttaa koko ajan ja telkkarista ei mitään muuta tulekaan kuin Kanadan hehkutusta ja sitten tietysti niitä itse kisoja. Siitä tulikin mieleeni, varattiin nyt sitten hulvattoman kalliit lennot Vancouveriin Ellan ja Mikon kanssa. Lähdetään sinne tutkimusretkeilemään 25.3-29.3. Tulee kyllä varmasti hyvä reissu! Ja multa loppuu rahat kesken…
1.3-7.3.10
Maanantaina, kuten yleensäkin, mulla ei ollut koulua, vaan parkkeerasin itseni study loungeen, ja tein hommia noin 11 tunnin ajan. HUH HUH! Tein loppuun terveystiedon ison tehtävän, joka on 50% koko kurssin arvosanasta. Koin suuria turhautumisen tunteita, koska tehtävänannossa sanottiin, että kirjoita 1-2 sivun pituinen ”literature review”, jossa käytät vähintään neljää eri lähdettä. Noh, eihän kahteen eikä varsinkaan YHTEEN sivuun saa mitenkään neljää eri lähdettä sillä tavalla, että tekstistä tulisi hienosti soljuva ja muutenkin akateemisesti pätevä. Koska aihe oli todella kiinnostava ja sain tehdä sen suomalaisen koulutuksen näkökulmasta, annoin piut paut sivumäärille, ja innostuin kirjoittamaan tosi pitkän jutun aiheesta ”Comprehensive School Health Approach”. Terveystiedon kurssi on kyllä ollut aivan mahtava täällä ja opettajamme Shelley on juuri sitä, mitä opettajan pitäisikin olla. Olen tykännyt kurssista toooosi paljon, ja nyt entistä enemmän tuntuu siltä, että haluaisin päästä lukemaan terveystiedon sivuaineen liikunnan laitokselle. Opiskelu on siistiä! Tieto on valtaa :D No joo.. Mut kuitenkin!
Tämäkin viikko meni opiskellessa, urheillessa ja kavereiden kanssa höpöttämisessä. Yleisesti ottaen päivät menee todella nopeasti täällä, ja mun mielestä on kivaa elää täällä ”sisäoppilaitoksessa”. Ainoa asia, mikä ei ole niin hyvä juttu, on se, että mökkihöperöitymisen vaara on erittäin suuri, kun me pyöritään päivästä toiseen täällä yliopiston sisätiloissa. Varsinkin study lounge on käynyt tutuksi, ja siellähän me istutaan porukalla läppärit ja kirjat nenän edessä. Toisaalta jos miettii elämää Suomessa, kyllä sekin aika pitkälti jurnuttaa samoissa urissa viikosta toiseen. Täällä se jurnuttaminen tapahtuu vaan vähän ”pienemmässä piirissä”. Regina on vähän nähty kaupunki jo. Toivoisin että tulisi kevät ja vihreys, niin kaupunkikin näyttäisi ihan erilaiselta! Ja kyllä mä tykkään Jyväskylästä enemmän, se on ehkä pakko myöntää.
Lauantaina lähdettiin käymään Science Centerissä Lotan, Noran, Shannonin ja Adrianan kanssa. Pääasiassa menin sinne siksi, että mun piti kirjoittaa siitä reflektointia science journaliin, mutta muutkin tytöt sitten innostuivat lähtemään mukaan. Kyseessä oli sellainen paikallinen Heureka, joka oli täynnä ties mitä luonnontieteiden ihmeitä ja kaikenlaisia aktiviteetteja. Ihan mielenkiintoinen paikka! Mutta lapsille varmasti aivan mahtava kokemus. Päästiin sinne sisään ilmaiseksi, koska se oli menossa kiinni 45 minuutin päästä. 45 minuuttia olikin kyllä vähän liian lyhyt aika kaiken kiertämiseen. Paras osa tätä retkeä oli melkein kävelyretki auringonpaisteessa bussipysäkiltä Science centeriin ja takaisin. Saatiin ihastella Wascana Laken rantaa, ja kävelytieltä oli jo lumet sulaneet! Kevät alkaa jo tulla tännekin!
Illalla lähdettiin sitten hieman viihteelle pitkästä aikaa, koska hiihtolomaviikko oli ollut hieman rankka, niin tarvitsimme itse kukin hieman palautumisaikaa sen koitoksista. Olin itse aivan innoissani baariin lähtemisestä ”pitkästä aikaa”, ja laittauduttiin kaikki oikein viimeisen päälle, ja aloitettiin ilta prepartyilla, ensin Shannonin ja sitten Jasonin luona. Hauskaa kyllä oli, ja suuntasimme The Drink-nimiselle clubille, joka oli todella iso. Vähän semmoinen paikallinen Kharma, muttei kyllä läheskään niin ”hieno” sisustukseltaan. Seuraava päivä olikin sitten vähemmän mukava. Huh Huh. Sunnuntai oli hyvin hiljainen päivä…
8.3-14.3.10
Muilla kursseilla paitsi äikässä alkoi tällä viikolla niiden opetusharjoittelut, joten mulla alkoi sitten ”vapaapäivät”. Kaikkea muuta… Istuin koko kuluneen viikon study loungessa vääntämässä hommia. Mulla on tavoitteena saada kaikki koulutehtävät tehtyä ennen kuin me lähdetään sinne Vancouveriin, elikkä tämän kolmen viikon aikana, minkä se harjoittelu niillä muilla kestää. Aika tuottoisa viikko sinänsä, sain jo pyyhittyä listasta muutaman homman yli! Kahvia on tällä viikolla litkitty aika monta kuppia, ja kulutettu istumalihaksia tietokoneen äärellä. Tätä siis vielä kaksi viikkoa edessä.
Päätin, etten viikonlopun aikana stressaile kouluhommista, vaan rentoudun pelkästään rankan viikon jäljiltä. Perjantaina mentiin katsomaan leffaan Alice in Wonderland, joka teki kyllä vaikutuksen! Todella hyvä elokuva, ja ihan tosi hieno 3D:nä. Söin myös ehkä maailman suklaisinta jäätelöä Dairy Queenissä. Vitsit oli kyllä hyvää! Lauantaina lähdettiin Ellan ja Shannonin kanssa kävellen South Land Mallille, ja sain viimeinkin vaihdettua yhden kirjani uuteen, koska siitä puuttui mystisestä 50 sivua keskeltä kirjaa. Olin kyllä jo lukenut sen aikoja sitten (Stephanie Meyerin Eclipse), koska netistä löytyi tiivistelmä siitä luvusta, joka mun kirjasta puuttui. Olen täällä ollessa nyt tosiaan lukenut tätä Twilight kirjasarjaa aika innokkaasti, vaikka ei ne kirjat itsessään nyt mitään mestariteoksia ole, ja mua ärsyttää kun Bella on niin lapsellinen ja ärsyttävä :D Mutta silti haluan tietää miten lopussa käy. En pysty enää jättämään kesken! Muutenkin olen lukenut tosi paljon täällä ollessa. Lukeminen on ihan parasta, ja on ollut kivaa, että siihen on jäänyt aikaa täällä. Mutta palatakseni lauantaihin.. käveltiin siis puoli tuntia mallille, jossa kierreltiin kauppoja, jotka oli tulleet täyteen ihania kevät/kesävaatteita(!) ja sitten käveltiin taas puolisen tuntia takaisin yliopistolle. Ihan hyvä lenkki tuli kyllä heitettyä, vaikka saatiinkin loikkia suurissa vesilammikoissa olemattomalla jalkakäytävällä. Täällä ei kyllä kukaan kävele yhtään mihinkään, KAIKKI ajaa autolla. Meidän kävelyn aikana totesinkin tytöille ääneen, että jos Suomessa olisi ollut lauantaiaamupäivä, ja tällainen täydellinen aurinkoinen kevätsää, kaikki olisivat olleet ulkona suksineen ja lastenrattaineen ja koirineen päivineen nauttimassa raikkaasta ilmasta. Meitä tuli vastaan kävellen ehkä 2 ihmistä koko reissun aikana.
Lauantai-iltana lähdettiin tyttöjen iltaa viettämään La Bodega-ravintolaan, joka oli kyllä tosi hieno ravintola. Se oli tehty sellaiseen vanhaan omakotitaloon keskelle kaupunkia, ja ulkona oli sellainen jäästä tehty baaritiski (joka oli tosin aika kovaa vauhtia sulamassa tällä hetkellä) Kemin lumilinnan tyyliin. Itse ravintola oli espanjalaishenkinen, ja tunnelma oli tiivis ja kodikas. Joka paikassa oli kynttilöitä ja tuikkuja, tykkäsin kovasti ravintolan hengestä. Join ehkä parhaan Strawberry Margaritan ikinä, ja ruoka oli myös toooosi hyvää! Tajuttiin myös tyttöjen kanssa, että mulla ja Ellalla on enää 4 viikonloppua Reginassa jäljellä. Muut viikonloput ollaankin jossain muualla. Järkytyttiin aika pahasti, vielä olisi monta mielenkiintoista ravintolaa ja baaria kokematta!
Sunnuntaina, eli tänään, kävin salilla ja sitten päätinkin päivittää tämän blogini. Aikamoinen homma se oli, ja sai vähän kaivella muistiaan, että mitä sitä onkaan tapahtunut tässä välissä. Mutta nyt se on valmis. Toivottavasti lukijat ovat tyytyväisiä! Taidan nyt viettää lopun sunnuntaita kirjan parissa! :)
sunnuntai 14. maaliskuuta 2010
keskiviikko 10. helmikuuta 2010
Channing Tatumia, Al Caponea ja löysäilypäiviä...
5.2-10.2.10
Mulla on suuri ongelma. Banffin matka lähestyy, ja mulla ei ole toppahousuja täällä. Olen nyt kysellyt melkein kaikilta tutuilta, että olisko jollakin lainata mulle toppahousuja, mutta en ole löytänyt vielä ketään, jolla olisi! Perjantaina käytiin sitten Noran kanssa ( joka kamppailee saman ongelman kimpussa) hieman etsiskelemässä toppahousuja. Noh, kyllähän niitä löytyi, n. 80 dollarin hintaan. Eihän se nyt siinä mielessä ole paha, n.60 euroa, mutta kyllähän se ehkä vähän kirpaisee! Ei tehty vielä mitään lopullisia päätöksiä, halutaan katsastaa vielä tarjontaa muualtakin.
Perjantai-iltana ajeltiin bussilla varmaan 40 minuuttia, kunnes päästiin Shannonin kanssa päämääräämme, eli isoon leffateatteriin. Dear John oli oikein hyvä leffa, kunnon nyyhkytarina. Leffan jälkeen tultiin mun luokse ja päätettiin ottaa muutamat perjantain kunniaksi. Ilta päättyikin siis siihen, että istuttiin mun huoneen lattialla vielä neljän aikaan yöllä ja juteltiin vaan kaikista mahdollisista asioista. Oli kyllä hauska ilta!
Lauantain vietin rauhallisissa merkeissä, katsoin pari leffaa ja kävin salilla. Oli hyvin hiljaista meininkiä ja nukuin jopa päiväunet. Todella outoa! Sunnuntaina suunnattiin sitten keltaisella koulubussilla kohti Moose Jawta. Matka kesti suunnilleen 45 minuuttia pitkin preeriaa. Tiellä oli valehtelematta ehkä 3 mutkaa, ja muuten se oli viivasuora. Tuli semmonen olo, että ollaan koulun retkellä, kun vielä bussissakin jaettiin eväitä ja pillimehut! Moose Jawssa mentiin ensin tunnelikierrokselle. Kyseessä olivat siis sellaiset tunnelit, jonne Al Capone oli piilotellut viinavarastojaan jonkun kieltolain aikana. Oli aika jännittävä ja hienosti toteutettu kierros, sillä oppaat oli siis näyttelijöitä, ja me oltiin siis ”bootleggereitä” elikkä halusimme siis tulla ostamaan viinaa sieltä salaisista tunneleista. Oli kyllä hauska kierros, varsinkin näyttelijäoppaiden ansiosta! Kierroksen jälkeen käveltiin hetki Moose Jawn hyisiä katuja, ilma oli todella hieno, mutta jäätävä. Mentiin ravintolaan syömään isolla ja monikansallisella porukalla, ja söin hieman ylikypsää lohta uuniperunan kera. Oli kyllä ihan hyvää. Jälkkäriksi käytiin hakemassa Moose Jawn fudge-tehtaanmyymälästä italialaista(?) jäätelöä, nams! Ei olla ilmeisesti vieläkään opittu, että täällä pitää aina ottaa Small-kokoinen annos, oltiin sitten missä tahansa. En jaksanut syödä kokonaan Medium-kokoista jätskiannosta, aika uskomatonta, koska jäätelöähän nyt voi syödä melkein kuinka paljon vaan! Kyseisessä myymälässä sai kaikenlisäksi maistaa eri laatuja, ennen kuin päätti mitä halusi ostaa! Lisäksi siellä sai maistella myös eri fudge-makuja, ja ne oli kyllä aivan suussa sulavia! Ostettiin pari ”patukkaa” fudgea Ellan kanssa. ..
Kun mahat oli täytetty, lähdettiin mineraalikylpylään ”Temple Mineral Spahan”, jossa päästiin lillumaan todella lämpimässä vedessä. Kylpylä oli aika pieni, mutta ulkoallas oli tosi kiva. Ulkona oli siis todella jäätävä keli, mutta oli kiva istuskella kuumassa vedessä auringonpaisteessa. Kylpylässä lilluminen oli erittäin väsyttävää, ja monet nuokkuivatkin bussissa paluumatkalla. Muakin väsytti hulluna, mutta kotiin päästyäni pyykkäsin vielä oikein reilulla kädellä. Pesin kaikki omistamani pyyhkeet (2 kpl) ja lakanat (eli aluslakana ja tyynyliina) sekä sukat (kaikki olivat likaisia, yhtään puhdasta paria ei enää olisi ollut jäljellä) ja muutakin pyykkiä, mitä oli kertynyt. Illalla uni kyllä maittoi ja kuukahdin ties kuinka aikaisin sänkyyn.
Maanantai oli kerta kaikkiaan turha päivä, mitään ei oikein tapahtunut, enkä saanut mitään kunnollista aikaiseksi. Olin viime viikolla ahkeroinut niin hulluna, ettei ollut edes mitään akuutteja koulutehtäviä tekemättä. Niinpä siis salilla käynnin jälkeen kulutin päivää vaan löysäilemällä kotona. Eli ei siis tapahtunut oikein mitään.
Tiistaina meillä oli sciencessa inquiry-ryhmämme kanssa esitys, joka meni kyllä yllättävän hyvin, ja vaikka ei vielä saatu palautetta, opettajakin tuntui olevan tyytyväinen. Saatiin myös meidän science journaleiden ensimmäiset osat takaisin arvosteltuina. Tom (eli ope) piti hirveän saarnan siitä, kuinka journaleiden taso oli ollut huono ja alittanut odotukset. Osa oli jo saanut omansa viime kerralla, ja monet olivat saaneet suunnilleen 14/25, ja monet olivat aika käärmeissään huonosta arvosanasta. (Täällä on varmaan vähän sama juttu täällä Kanadan ”Okl:ssä”, että täällä on vaan hikkejä eli Straight A’s studentteja…) Tom lupasi järjestää poikkeuksellisesti ”Re-evaluationin”, elikkä halutessaan sai tehdä lisäyksiä ja korjauksia siihen journaliin, jotta saisi paremman arvosanan. Mua alkoi jo siinä vaiheessa ärsyttämään, että en varmasti ala uusiksi tätä kirjottelemaan, koska olin käyttänyt siihen niin paljon aikaa jo muutenkin! Noh, sain sitten paperin käteen, ja olin saanut 21/25! Aikamoinen suoritus näin tyhmältä vaihtarilta vissiin! ;) Olin kyllä aika tyytyväinen omaan suoritukseen tässä tapauksessa.
Keskiviikkona, eli tänään, käytiin aamulla tekemässä loikkia hieman pelokkain mielin Ellan kanssa, koska viikko sitten saatiin palautella jalkoja sunnuntaihin asti, että kaikki kivut lopultakin lähti pois jaloista… Noh, huomenna sitten näkee mikä on lopputulos! Katsottiin myös telkkarista Make it or Break it, joka on semmoinen voimistelijatytöistä kertova sarja täälläpäin maailmaa, sekä myöskin Kanadan huippumalli haussa. Oli aika normi päivä… Mietittiin myös tänään perjantaita, koska silloin alkaa Olympialaiset, ja suunniteltiin, että mennään TV-loungeen porukalla katsomaan avajaisia, koska ne kuitenkin tulee suorana telkkarista täällä… Nyt alkaa jo vähän jänskättää Banffin reissu! Siistiä!
Mulla on suuri ongelma. Banffin matka lähestyy, ja mulla ei ole toppahousuja täällä. Olen nyt kysellyt melkein kaikilta tutuilta, että olisko jollakin lainata mulle toppahousuja, mutta en ole löytänyt vielä ketään, jolla olisi! Perjantaina käytiin sitten Noran kanssa ( joka kamppailee saman ongelman kimpussa) hieman etsiskelemässä toppahousuja. Noh, kyllähän niitä löytyi, n. 80 dollarin hintaan. Eihän se nyt siinä mielessä ole paha, n.60 euroa, mutta kyllähän se ehkä vähän kirpaisee! Ei tehty vielä mitään lopullisia päätöksiä, halutaan katsastaa vielä tarjontaa muualtakin.
Perjantai-iltana ajeltiin bussilla varmaan 40 minuuttia, kunnes päästiin Shannonin kanssa päämääräämme, eli isoon leffateatteriin. Dear John oli oikein hyvä leffa, kunnon nyyhkytarina. Leffan jälkeen tultiin mun luokse ja päätettiin ottaa muutamat perjantain kunniaksi. Ilta päättyikin siis siihen, että istuttiin mun huoneen lattialla vielä neljän aikaan yöllä ja juteltiin vaan kaikista mahdollisista asioista. Oli kyllä hauska ilta!
Lauantain vietin rauhallisissa merkeissä, katsoin pari leffaa ja kävin salilla. Oli hyvin hiljaista meininkiä ja nukuin jopa päiväunet. Todella outoa! Sunnuntaina suunnattiin sitten keltaisella koulubussilla kohti Moose Jawta. Matka kesti suunnilleen 45 minuuttia pitkin preeriaa. Tiellä oli valehtelematta ehkä 3 mutkaa, ja muuten se oli viivasuora. Tuli semmonen olo, että ollaan koulun retkellä, kun vielä bussissakin jaettiin eväitä ja pillimehut! Moose Jawssa mentiin ensin tunnelikierrokselle. Kyseessä olivat siis sellaiset tunnelit, jonne Al Capone oli piilotellut viinavarastojaan jonkun kieltolain aikana. Oli aika jännittävä ja hienosti toteutettu kierros, sillä oppaat oli siis näyttelijöitä, ja me oltiin siis ”bootleggereitä” elikkä halusimme siis tulla ostamaan viinaa sieltä salaisista tunneleista. Oli kyllä hauska kierros, varsinkin näyttelijäoppaiden ansiosta! Kierroksen jälkeen käveltiin hetki Moose Jawn hyisiä katuja, ilma oli todella hieno, mutta jäätävä. Mentiin ravintolaan syömään isolla ja monikansallisella porukalla, ja söin hieman ylikypsää lohta uuniperunan kera. Oli kyllä ihan hyvää. Jälkkäriksi käytiin hakemassa Moose Jawn fudge-tehtaanmyymälästä italialaista(?) jäätelöä, nams! Ei olla ilmeisesti vieläkään opittu, että täällä pitää aina ottaa Small-kokoinen annos, oltiin sitten missä tahansa. En jaksanut syödä kokonaan Medium-kokoista jätskiannosta, aika uskomatonta, koska jäätelöähän nyt voi syödä melkein kuinka paljon vaan! Kyseisessä myymälässä sai kaikenlisäksi maistaa eri laatuja, ennen kuin päätti mitä halusi ostaa! Lisäksi siellä sai maistella myös eri fudge-makuja, ja ne oli kyllä aivan suussa sulavia! Ostettiin pari ”patukkaa” fudgea Ellan kanssa. ..
Kun mahat oli täytetty, lähdettiin mineraalikylpylään ”Temple Mineral Spahan”, jossa päästiin lillumaan todella lämpimässä vedessä. Kylpylä oli aika pieni, mutta ulkoallas oli tosi kiva. Ulkona oli siis todella jäätävä keli, mutta oli kiva istuskella kuumassa vedessä auringonpaisteessa. Kylpylässä lilluminen oli erittäin väsyttävää, ja monet nuokkuivatkin bussissa paluumatkalla. Muakin väsytti hulluna, mutta kotiin päästyäni pyykkäsin vielä oikein reilulla kädellä. Pesin kaikki omistamani pyyhkeet (2 kpl) ja lakanat (eli aluslakana ja tyynyliina) sekä sukat (kaikki olivat likaisia, yhtään puhdasta paria ei enää olisi ollut jäljellä) ja muutakin pyykkiä, mitä oli kertynyt. Illalla uni kyllä maittoi ja kuukahdin ties kuinka aikaisin sänkyyn.
Maanantai oli kerta kaikkiaan turha päivä, mitään ei oikein tapahtunut, enkä saanut mitään kunnollista aikaiseksi. Olin viime viikolla ahkeroinut niin hulluna, ettei ollut edes mitään akuutteja koulutehtäviä tekemättä. Niinpä siis salilla käynnin jälkeen kulutin päivää vaan löysäilemällä kotona. Eli ei siis tapahtunut oikein mitään.
Tiistaina meillä oli sciencessa inquiry-ryhmämme kanssa esitys, joka meni kyllä yllättävän hyvin, ja vaikka ei vielä saatu palautetta, opettajakin tuntui olevan tyytyväinen. Saatiin myös meidän science journaleiden ensimmäiset osat takaisin arvosteltuina. Tom (eli ope) piti hirveän saarnan siitä, kuinka journaleiden taso oli ollut huono ja alittanut odotukset. Osa oli jo saanut omansa viime kerralla, ja monet olivat saaneet suunnilleen 14/25, ja monet olivat aika käärmeissään huonosta arvosanasta. (Täällä on varmaan vähän sama juttu täällä Kanadan ”Okl:ssä”, että täällä on vaan hikkejä eli Straight A’s studentteja…) Tom lupasi järjestää poikkeuksellisesti ”Re-evaluationin”, elikkä halutessaan sai tehdä lisäyksiä ja korjauksia siihen journaliin, jotta saisi paremman arvosanan. Mua alkoi jo siinä vaiheessa ärsyttämään, että en varmasti ala uusiksi tätä kirjottelemaan, koska olin käyttänyt siihen niin paljon aikaa jo muutenkin! Noh, sain sitten paperin käteen, ja olin saanut 21/25! Aikamoinen suoritus näin tyhmältä vaihtarilta vissiin! ;) Olin kyllä aika tyytyväinen omaan suoritukseen tässä tapauksessa.
Keskiviikkona, eli tänään, käytiin aamulla tekemässä loikkia hieman pelokkain mielin Ellan kanssa, koska viikko sitten saatiin palautella jalkoja sunnuntaihin asti, että kaikki kivut lopultakin lähti pois jaloista… Noh, huomenna sitten näkee mikä on lopputulos! Katsottiin myös telkkarista Make it or Break it, joka on semmoinen voimistelijatytöistä kertova sarja täälläpäin maailmaa, sekä myöskin Kanadan huippumalli haussa. Oli aika normi päivä… Mietittiin myös tänään perjantaita, koska silloin alkaa Olympialaiset, ja suunniteltiin, että mennään TV-loungeen porukalla katsomaan avajaisia, koska ne kuitenkin tulee suorana telkkarista täällä… Nyt alkaa jo vähän jänskättää Banffin reissu! Siistiä!
torstai 4. helmikuuta 2010
Mahatautia, matkakuumeilua ja rahahuolia
29.1-4.2.10
Täällä elo sujuu edelleen ihan mukavasti, lukuun ottamatta viime viikonlopun pientä mahatautia, joka iski perjantain ja lauantain välisenä yönä. Olo oli hieman hutera koko viikonlopun ja maha oli kipeä. Olin kuitenkin urhea ja menin lauantaina parturiin värjäämään järkyttävän juurikasvuni piiloon. Jännitti kyllä ihan hulluna, koska Lotta oli perjantaina kertonut käyneensä juuri samaisessa parturissa Reginan keskustassa, ja hän ei ollut tyytyväinen otsatukkansa lyhennykseen… Nooh, värjääminen on kuitenkin vähän eri juttu… Parturi oli tosi mukava ja koko paikka oli muutenkin ihan kivan oloinen. Lopputulos oli ihan okei, mutta kyllä Hanna osaa tämän homman paremmin! Ensi alkuun hiukset olivat hieman sinertävät, mutta se lähti kyllä parissa pesussa pois. Tämän parturikokemuksen jälkeen tulin kyllä siihen tulokseen, että takaisin tultuani täytyy päästä luottoparturini käsittelyyn! Että terveisiä vaan Hannalle ;)
Mahataudista toivuttuani huomasin että nyt on jo helmikuu! Aika menee ihan älyttömän nopeasti. Kohta on pian jo helmikuukin käsitelty, ja sitten ollaankin jo puolivälissä. Huh huh! Tässä on kuitenkin vielä niin monia asioita listalla, joita pitäisi päästä tekemään. Ärsyttää vähän tuo koulu, kun se on niin tiukkaa tahtia ja kauheesti pitää tehdä töitä sen eteen. Tällä viikollakin olen istunut monta monta tuntia tietokoneen ääressä ja kirjoittanut ja lukenut tuskanhiki otsalla. Käytiin kattomassa 2012 leffa tiistai-iltana, ja se oli kyllä tosi hyvä! On se vaan aika hassua, että täällä voi käydä leffassa 2:lla dollarilla! Yleensä viikot menee aika nopeasti täällä, ja päivät menee samalla kaavalla: aamu-urheilut, kouluun, lounas, läksyjä(!) ja illalla mahdollisesti Supernannya TV-loungessa. Siitä on tullut meille oikeastaan jo tapa, että katsotaan sitä joka ilta :D
Koin pienen järkytyksen tuossa lueskeltuani tuota Residence Handbookia. Siinä väitetään, että keväällä asukkaan pitää häipyä 24 h sisällä viimeisestä ”academic deadline:sta”. Aika pöyristyttävää. 4 kuukauden vuokrat on maksettu, ei ne mua täältä voi pois häätää! Ongelma on siis siinä, että koska mulla ei ole yhtään finals-kokeita, niin periaatteessa mun viimeinen oppitunti on 15.4. Että pitäisikö tässä sitten elää taivasalla kaksi viikkoa, koska Ellan viimeinen koe on 27.4, ja sen jälkeen me suunnataan yhdessä kohti New Yorkia. En ole todellakaan lähdössä tästä huoneesta vapaaehtoisesti kahta viikkoa ennen kuin lukukausi loppuu.
Mutta nyt voisin ehkä siirtyä iloisempiin asioihin. Me lähdetään kahden viikon päästä Banffiin ja odotan sitä ihan innoissani! Lähdetään sinne siis vuokra-autolla, tai siis ”vanilla”, johon mahtuu 7 ihmistä, eli auto tulee täyteen. Pojat ovat hoitaneet vuokrausasian, ja sen pitäisi nyt olla valmiina meitä odottamassa. Hotellihuoneet on myös varattu. Siitä reissusta tulee varmasti ihan mahtava! Shannonilla on 20-vuotis synttärit matkan aikana, ja ollaan ajateltu Ellan kanssa leipoa sille kakku, ja hommata joku lahja porukalla. Rahaahan reissussa menee varmasti paljon, mutta sitten pitää vissiin elää jollain makaroonilla, että pääsee laskettelemaan Rockiesien rinteille… Tämä on kuitenkin ehkä ainoa kerta kun täällä ollaan, ja haluan nähdä erilaisia paikkoja! Tykkään kovasti tästä maasta, ainoa ongelma on se, että se on niin suuri! Ja matkustaminen on tosi kallista. Mutta pakkohan sitä on matkustaa, kun täällä kerran on. Meinaan jo nyt olla huolissani siitä, miten mun rahat riittää, kun pitää ostella varmaan vielä johonkin lentolippuja ja muuta semmoista. Apuaaaa. Noh, mutta enköhän mä selviä, kun aina yritetään löytää kaikista halvimmat vaihtoehdot!
Ensiviikonloppuna päästään viimeinkin sinne Moose Jawhon, kun se peruttiin silloin pari viikkoa sitten sen lumimyrskyn takia! Lähdemme siis sinne sunnuntaina tutkimaan niitä tunneleita ja lillumaan kylpylään. Viikonloppuna on ilmeisesti myös joku German Party jossain baarissa, ja sinne on ilmeisesti menossa paljon porukkaa. Lisäksi Meg kutsui mut niitten kämpille johonkin bileisiin, haluavat oppia suomalaisia kirosanoja! Lisäksi lauantaina olisi tarjolla curlingia, ja sitten suunniteltiin myös menevämme syömään jonnekin, ja katsomaan yhtä uutuusleffaa nimeltään Dear John. Joku ihana rakkausstoori. Viikonlopuksi siis riittää kaikenlaista meininkiä. Nyt, eli torstaina pitäisi jaksaa painaa vielä tämä päivä kouluhommia, ja perjantaina se viikonloppu alkaakin jo. Illalla meillä on taas tanssitunti. Ja mitäköhän vielä… Harvoin on täällä aika käynyt pitkäksi!
Täällä elo sujuu edelleen ihan mukavasti, lukuun ottamatta viime viikonlopun pientä mahatautia, joka iski perjantain ja lauantain välisenä yönä. Olo oli hieman hutera koko viikonlopun ja maha oli kipeä. Olin kuitenkin urhea ja menin lauantaina parturiin värjäämään järkyttävän juurikasvuni piiloon. Jännitti kyllä ihan hulluna, koska Lotta oli perjantaina kertonut käyneensä juuri samaisessa parturissa Reginan keskustassa, ja hän ei ollut tyytyväinen otsatukkansa lyhennykseen… Nooh, värjääminen on kuitenkin vähän eri juttu… Parturi oli tosi mukava ja koko paikka oli muutenkin ihan kivan oloinen. Lopputulos oli ihan okei, mutta kyllä Hanna osaa tämän homman paremmin! Ensi alkuun hiukset olivat hieman sinertävät, mutta se lähti kyllä parissa pesussa pois. Tämän parturikokemuksen jälkeen tulin kyllä siihen tulokseen, että takaisin tultuani täytyy päästä luottoparturini käsittelyyn! Että terveisiä vaan Hannalle ;)
Mahataudista toivuttuani huomasin että nyt on jo helmikuu! Aika menee ihan älyttömän nopeasti. Kohta on pian jo helmikuukin käsitelty, ja sitten ollaankin jo puolivälissä. Huh huh! Tässä on kuitenkin vielä niin monia asioita listalla, joita pitäisi päästä tekemään. Ärsyttää vähän tuo koulu, kun se on niin tiukkaa tahtia ja kauheesti pitää tehdä töitä sen eteen. Tällä viikollakin olen istunut monta monta tuntia tietokoneen ääressä ja kirjoittanut ja lukenut tuskanhiki otsalla. Käytiin kattomassa 2012 leffa tiistai-iltana, ja se oli kyllä tosi hyvä! On se vaan aika hassua, että täällä voi käydä leffassa 2:lla dollarilla! Yleensä viikot menee aika nopeasti täällä, ja päivät menee samalla kaavalla: aamu-urheilut, kouluun, lounas, läksyjä(!) ja illalla mahdollisesti Supernannya TV-loungessa. Siitä on tullut meille oikeastaan jo tapa, että katsotaan sitä joka ilta :D
Koin pienen järkytyksen tuossa lueskeltuani tuota Residence Handbookia. Siinä väitetään, että keväällä asukkaan pitää häipyä 24 h sisällä viimeisestä ”academic deadline:sta”. Aika pöyristyttävää. 4 kuukauden vuokrat on maksettu, ei ne mua täältä voi pois häätää! Ongelma on siis siinä, että koska mulla ei ole yhtään finals-kokeita, niin periaatteessa mun viimeinen oppitunti on 15.4. Että pitäisikö tässä sitten elää taivasalla kaksi viikkoa, koska Ellan viimeinen koe on 27.4, ja sen jälkeen me suunnataan yhdessä kohti New Yorkia. En ole todellakaan lähdössä tästä huoneesta vapaaehtoisesti kahta viikkoa ennen kuin lukukausi loppuu.
Mutta nyt voisin ehkä siirtyä iloisempiin asioihin. Me lähdetään kahden viikon päästä Banffiin ja odotan sitä ihan innoissani! Lähdetään sinne siis vuokra-autolla, tai siis ”vanilla”, johon mahtuu 7 ihmistä, eli auto tulee täyteen. Pojat ovat hoitaneet vuokrausasian, ja sen pitäisi nyt olla valmiina meitä odottamassa. Hotellihuoneet on myös varattu. Siitä reissusta tulee varmasti ihan mahtava! Shannonilla on 20-vuotis synttärit matkan aikana, ja ollaan ajateltu Ellan kanssa leipoa sille kakku, ja hommata joku lahja porukalla. Rahaahan reissussa menee varmasti paljon, mutta sitten pitää vissiin elää jollain makaroonilla, että pääsee laskettelemaan Rockiesien rinteille… Tämä on kuitenkin ehkä ainoa kerta kun täällä ollaan, ja haluan nähdä erilaisia paikkoja! Tykkään kovasti tästä maasta, ainoa ongelma on se, että se on niin suuri! Ja matkustaminen on tosi kallista. Mutta pakkohan sitä on matkustaa, kun täällä kerran on. Meinaan jo nyt olla huolissani siitä, miten mun rahat riittää, kun pitää ostella varmaan vielä johonkin lentolippuja ja muuta semmoista. Apuaaaa. Noh, mutta enköhän mä selviä, kun aina yritetään löytää kaikista halvimmat vaihtoehdot!
Ensiviikonloppuna päästään viimeinkin sinne Moose Jawhon, kun se peruttiin silloin pari viikkoa sitten sen lumimyrskyn takia! Lähdemme siis sinne sunnuntaina tutkimaan niitä tunneleita ja lillumaan kylpylään. Viikonloppuna on ilmeisesti myös joku German Party jossain baarissa, ja sinne on ilmeisesti menossa paljon porukkaa. Lisäksi Meg kutsui mut niitten kämpille johonkin bileisiin, haluavat oppia suomalaisia kirosanoja! Lisäksi lauantaina olisi tarjolla curlingia, ja sitten suunniteltiin myös menevämme syömään jonnekin, ja katsomaan yhtä uutuusleffaa nimeltään Dear John. Joku ihana rakkausstoori. Viikonlopuksi siis riittää kaikenlaista meininkiä. Nyt, eli torstaina pitäisi jaksaa painaa vielä tämä päivä kouluhommia, ja perjantaina se viikonloppu alkaakin jo. Illalla meillä on taas tanssitunti. Ja mitäköhän vielä… Harvoin on täällä aika käynyt pitkäksi!
torstai 28. tammikuuta 2010
Kuukausi täynnä!
18.1-28.1.10
Ohoh, tässä on nyt päässyt lipsahtamaan vähän tämä blogin päivitys. Aika vaan menee niin nopeasti! Ja tuntuu, että kokoajan on kaikkea tekemistä. Ja oikeasti. Noiden kouluhommien kanssa saa vääntää vaikka ikuisuuden viikolla. Niitä on paljon. Täytyypä myös sanoa, että en ole pitkään aikaan opiskellut näin aktiivisesti. Normaalisti viikolla käytän 2-3 h lukemiseen ym. kouluun liittyvien asioiden katsasteluun. Uskomatonta. Näin aktiivista päivittäistä opiskelua oli viimeksi varmaankin lukiossa. Mutta syy piilee siinä, että en todellakaan halua jäädä jälkeen, koska tuntuu että muutenkin on ihan tarpeeksi vaikeita tehtäviä ja isoja assignmenttejä tulossa. Pidän eniten terveystiedon kurssista, ehdottomasti. Se on tosi kiinnostava ala henkilökohtaisesti, ja lisäksi kurssikaverit ovat kaikista mukavimpia ks. kurssilla. Olen saanut tuntea oloni hyvin tervetulleeksi siellä.
Mutta, nyt on otettava kalenteri kauniiseen käteen, ja kertailla lyhyesti mitä on tapahtunut kaksi viikkoa sitten. Viikko meni mukavasti opiskelun(!), urheilun ja kavereiden kanssa hengailun parissa. 22.1 perjantaina pidettiin Norbyn luona sellaiset Mexican food-pippalot, jossa söimme aivan uskomattoman hyviä quesadilloja! Aion kyllä ehdottomasti kokata niitä Suomeen palattuani kaikille halukkaille! Oli kyllä niin hyviä, että jäi omat tortillat aika hyvin niiden varjoon. Oli tosi hauska ilta, ja lauantaina olikin sitten hieman heikompi fiilis.
Käytiin kaupungilla päivällä, ja illalla oli sitten Anything But Clothes Goes-bileet. Näissä bileissä oli siis teemana se, ettei saanut laittaa mitään vaatteeksi luokiteltavaa päälleen. Ei ollut yhtään semmoinen olo, että jaksaisi lähteä bileisiin, mutta pakkohan sinne oli mennä katsomaan, mitä muut oli keksineet laittaa päälleen. Minä, Ella ja Lotta kääriydyttiin lakanoihin, Noralla oli muovipussista tehty mekko ja Shannon oli pukeutunut Australian lippuun. Pojilla oli myös jotain outoja muovipussi/lippu-viritelmiä, ja he olivat aikamoisissa juhlatunnelmissa jo kun saavuttiin Norbyn luokse. Käytiin sitten vielä Pöllössä, mutta siellä oli aika nihkeä tunnelma. Nähtiin kyllä monia hienoja asuja, esim. DJ oli kääriytynyt jouluvaloihin! Monet olivat panostaneet jeesusteipistä tehtyihin vaatteisiin, ja oli kyllä aika hienoja luomuksia näkyvillä! Ilta päättyi kuitenkin aika aikaisin, koska monet halusivat mennä ajoissa nukkumaan, sillä olimme menossa Moose Jawhon seuraavana päivänä turisteilemaan.
Sunnuntaina oli yön aikana alkanut lumimyrsky, ja meidän retkemme oli peruutettu, koska moottoritiet olivat suljettuina. Oltiin kaikki hieman pettyneitä, sillä tiedossa olisi ollut kiertelyä joissain Al Pacinon tunneleissa, ja lötköttelyä kylpylässä. Käytiin sitten Ellan kanssa hikoilemassa salilla, ja kun tultiin sieltä, Nora kysyi meitä elokuviin. Ella jäi tekemään koulujuttuja, mutta minä lähdin mielelläni mukaan. Ajettiin taksilla (se on halpaa täällä) Southland Malliin, ja mentiin leffaan katsomaan Sherlock Holmes. Oli kyllä ihan hyvä leffa, olisin vaan kaivannut suomen/englanninkielisiä subeja, kun puhe oli paikoin yhtä muminaa.
Maanantaina aloitettiin taas normaaliin tapaan salilla, ja kuultiin, että tänään ei ole tunteja ollenkaan, eilisen lumimyrskyn takia tiet olivat todella huonossa kuosissa. Täällä ei siis osata aurata teitä. Mullahan ei normaalisti edes ole tunteja maanantaina, joten tämä tieto ei vaikuttanut muhun mitenkään. Ilta meni kouluhommien parissa, ja vähän telkkaria katsoessa. Tiistaina käytiin tekemässä ruokaostokset, ja jälleen opiskelin ahkerasti. Illalla tavattiin jälleen TV-loungessa. Ollaan otettu melkein jo tavaksi mennä sinne aina klo 21 arki-iltoina ja katsotaan Supernanny-ohjelmaa. Se on kyllä tosi hyvä, ja ollaan jääty siihen vähän koukkuun.
Keskiviikkona juttelin mesessä pitkään ja oli kivaa <3 Ei varmaan tarvitse arvata että kenen kanssa! Oli taas erittäin normaalilla kaavalla etenevä päivä: salille, kouluun, opiskelua ja illalla kavereiden kanssa oleskelua. Ulkona on jäätävän kylmää, joten ei sinnekään tee mieli pistää nenäänsä tällaisina päivinä.
Nyt on 28.1, torstai, ja laskin juuri kalenterista, että tasan kuukausi reissun päällä on nyt täynnä, ei kyllä toisaalta tunnu yhtään siltä, koska aika on vaan hujahtanut ohi! On ollut enimmäkseen todella kivaa olla täällä, ja nyt varsinkin, kun jo vähän tietää kaikista asioista enemmän. Mutta nyt kello käy, täytyy lähteä science tunnille!
Ohoh, tässä on nyt päässyt lipsahtamaan vähän tämä blogin päivitys. Aika vaan menee niin nopeasti! Ja tuntuu, että kokoajan on kaikkea tekemistä. Ja oikeasti. Noiden kouluhommien kanssa saa vääntää vaikka ikuisuuden viikolla. Niitä on paljon. Täytyypä myös sanoa, että en ole pitkään aikaan opiskellut näin aktiivisesti. Normaalisti viikolla käytän 2-3 h lukemiseen ym. kouluun liittyvien asioiden katsasteluun. Uskomatonta. Näin aktiivista päivittäistä opiskelua oli viimeksi varmaankin lukiossa. Mutta syy piilee siinä, että en todellakaan halua jäädä jälkeen, koska tuntuu että muutenkin on ihan tarpeeksi vaikeita tehtäviä ja isoja assignmenttejä tulossa. Pidän eniten terveystiedon kurssista, ehdottomasti. Se on tosi kiinnostava ala henkilökohtaisesti, ja lisäksi kurssikaverit ovat kaikista mukavimpia ks. kurssilla. Olen saanut tuntea oloni hyvin tervetulleeksi siellä.
Mutta, nyt on otettava kalenteri kauniiseen käteen, ja kertailla lyhyesti mitä on tapahtunut kaksi viikkoa sitten. Viikko meni mukavasti opiskelun(!), urheilun ja kavereiden kanssa hengailun parissa. 22.1 perjantaina pidettiin Norbyn luona sellaiset Mexican food-pippalot, jossa söimme aivan uskomattoman hyviä quesadilloja! Aion kyllä ehdottomasti kokata niitä Suomeen palattuani kaikille halukkaille! Oli kyllä niin hyviä, että jäi omat tortillat aika hyvin niiden varjoon. Oli tosi hauska ilta, ja lauantaina olikin sitten hieman heikompi fiilis.
Käytiin kaupungilla päivällä, ja illalla oli sitten Anything But Clothes Goes-bileet. Näissä bileissä oli siis teemana se, ettei saanut laittaa mitään vaatteeksi luokiteltavaa päälleen. Ei ollut yhtään semmoinen olo, että jaksaisi lähteä bileisiin, mutta pakkohan sinne oli mennä katsomaan, mitä muut oli keksineet laittaa päälleen. Minä, Ella ja Lotta kääriydyttiin lakanoihin, Noralla oli muovipussista tehty mekko ja Shannon oli pukeutunut Australian lippuun. Pojilla oli myös jotain outoja muovipussi/lippu-viritelmiä, ja he olivat aikamoisissa juhlatunnelmissa jo kun saavuttiin Norbyn luokse. Käytiin sitten vielä Pöllössä, mutta siellä oli aika nihkeä tunnelma. Nähtiin kyllä monia hienoja asuja, esim. DJ oli kääriytynyt jouluvaloihin! Monet olivat panostaneet jeesusteipistä tehtyihin vaatteisiin, ja oli kyllä aika hienoja luomuksia näkyvillä! Ilta päättyi kuitenkin aika aikaisin, koska monet halusivat mennä ajoissa nukkumaan, sillä olimme menossa Moose Jawhon seuraavana päivänä turisteilemaan.
Sunnuntaina oli yön aikana alkanut lumimyrsky, ja meidän retkemme oli peruutettu, koska moottoritiet olivat suljettuina. Oltiin kaikki hieman pettyneitä, sillä tiedossa olisi ollut kiertelyä joissain Al Pacinon tunneleissa, ja lötköttelyä kylpylässä. Käytiin sitten Ellan kanssa hikoilemassa salilla, ja kun tultiin sieltä, Nora kysyi meitä elokuviin. Ella jäi tekemään koulujuttuja, mutta minä lähdin mielelläni mukaan. Ajettiin taksilla (se on halpaa täällä) Southland Malliin, ja mentiin leffaan katsomaan Sherlock Holmes. Oli kyllä ihan hyvä leffa, olisin vaan kaivannut suomen/englanninkielisiä subeja, kun puhe oli paikoin yhtä muminaa.
Maanantaina aloitettiin taas normaaliin tapaan salilla, ja kuultiin, että tänään ei ole tunteja ollenkaan, eilisen lumimyrskyn takia tiet olivat todella huonossa kuosissa. Täällä ei siis osata aurata teitä. Mullahan ei normaalisti edes ole tunteja maanantaina, joten tämä tieto ei vaikuttanut muhun mitenkään. Ilta meni kouluhommien parissa, ja vähän telkkaria katsoessa. Tiistaina käytiin tekemässä ruokaostokset, ja jälleen opiskelin ahkerasti. Illalla tavattiin jälleen TV-loungessa. Ollaan otettu melkein jo tavaksi mennä sinne aina klo 21 arki-iltoina ja katsotaan Supernanny-ohjelmaa. Se on kyllä tosi hyvä, ja ollaan jääty siihen vähän koukkuun.
Keskiviikkona juttelin mesessä pitkään ja oli kivaa <3 Ei varmaan tarvitse arvata että kenen kanssa! Oli taas erittäin normaalilla kaavalla etenevä päivä: salille, kouluun, opiskelua ja illalla kavereiden kanssa oleskelua. Ulkona on jäätävän kylmää, joten ei sinnekään tee mieli pistää nenäänsä tällaisina päivinä.
Nyt on 28.1, torstai, ja laskin juuri kalenterista, että tasan kuukausi reissun päällä on nyt täynnä, ei kyllä toisaalta tunnu yhtään siltä, koska aika on vaan hujahtanut ohi! On ollut enimmäkseen todella kivaa olla täällä, ja nyt varsinkin, kun jo vähän tietää kaikista asioista enemmän. Mutta nyt kello käy, täytyy lähteä science tunnille!
maanantai 18. tammikuuta 2010
Valvottuja öitä ja jääkiekkoa
13.1-17.1.10
Torstaina aamusalin jälkeen oli taas koulua, ja koulun jälkeen olin ihan puhki, kun oli yrittänyt keskittyä kuuntelemaan kaiken tarkasti. Vietinkin sitten iltani tekemällä kouluhommia, ja sain kirjoitettua pari lyhyttä esseetäkin. Huh huh. Jos kokoajan tulee olemaan tällaista, niin mä oon ihan poikki sitten kevään lopussa. Illalla me mentiin sitten vielä hiphop-tunnille Ellan kanssa, koska ekalla viikolla ilmoittauduttiin siihen. Oli ihan jees, mutta paikalla oli joku sijainen, eikä meidän tuleva oikea opettaja.
Perjantaina olikin jo vähän kevyempi päivä, koska ei ollut koulua. Aamusalin jälkeen lähdettiin ruokakauppaan Ellan kanssa, ja rahdattiin sieltä mukanamme hirvittävät säkit ruokaa. Täällä on ilmeisesti pakko toimia näin, kun ruokaostokset tehdään vain kerran viikossa. Iltapäivällä meillä oli yksi vaihtareiden tapaaminen, nimeltään Chit, Chat & Chew, jossa juteltiin niitä näitä, ja ruokaa oli myös tarjolla. Saatiin Reginan kaupungin ”turistioppaat” ja exchange-tutorit kertoi eri asioista, mitä kaikkea täällä voi tehdä. Ilmoittauduttiin myös Moose Jawn retkelle, jossa käydään tutustumassa joihinkin tunneleihin, jossa Al Capone oli piilotellut jotain salakuljetusvarastojaan. Lisäksi retkellä käydään uimassa jossakin kuumassa lähteessä(?)
Meidän sali :)
Illalla lähdettiin taas Golden Mile-ostarille, minä, Ella, Shannon ja Adriana. Kierreltiin parissa kaupassa ja yritettiin löytää jotain hienompia vaatteita, koska niitä ei ollut tullut otettua mukaan kotoa. Sitten mentiin leffaan katsomaan Couples Retreat. Se oli kyllä tosi hauska, ja leffassakäynti maksoi vain 4 dollaria. Aikamoista. Sitten lähdettiin takaisin yliopistolle, ja mentiin Shannonin luo. Alkoi väsyttää, ja joskus 11 aikaan lähdin hissillä alas kotiin, ja olin aikeissa mennä nukkumaan… MUTTA meidän kämppä oli täynnä ihmisiä ja musiikki pauhasi. Sitten mun kämppikset suunnilleen pakotti mut lähtemään Lazy Owliin. Noh, seuraavana aamuna oli hirveä väsymys, koska bileet jatkui täällä meidän kämpässä kun Lazy Owl meni kiinni. Yritin nukkua siinä mekastuksessa. Lopulta ilmeisesti joku kävi sanomassa, että olkaa hiljaa, ja sitten tulikin hiljaista onneksi.
Lauantaina käytiin aamu(päivä)lenkillä auringonpaisteisessa kelissä, ja oli tosi hyvät olosuhteet, paitsi että tuuli ihan järkyttävän kovaa. Täällä kyllä on paistanut aurinko lähes joka päivä. Se on kyllä piristävää Suomen harmauteen verrattuna. Otettiin vähän kuvia ja käytiin kävelemässä Wascana laken rannalla. Sitten lähdettiin porukalla kaupunkiin kiertelemään. Käytiin Second Cup-kahvilassa, joka on oikein mukava paikka, jossa tavallinen kahvi oli todella tyjyä.
Kun tultiin takaisin kotiin, meinasi tulla kiire, koska meidän kuljetus jääkiekko-otteluun lähti klo 17.00. Bussikuljetuksessa oli siis enimmäkseen kanadalaisia, jotka oli ihan tuiskeessa, ja ne huusi suunnilleen koko matkan siellä bussissa! Mentiin siis ensin jonnekin jäähallille katsomaan peliä Regina Cougars vs. Saskatoon Huskys. Regina vei voiton! Sen jälkeen mentiin taas samalla bussikuljetuksella keskustaan, baariin nimeltään Soho, joka oli aika luolamainen paikka, mutta siellä oli hyvää musiikkia. Oli kyllä ihan mukava ilta tanssilattialla.
Sunnuntaina oli jälleen väsynyt olo vähäisten yöunien jälkeen. En oikein tehnyt mitään ihmeellistä, oli aika hiljainen päivä. Illalla treffattiin TV loungessa, ja päätettiin varata hotelli Banffista, jonne olemme menossa spring breakillä. Banff on siis Calgaryn lähellä sijaitseva upea kansallispuisto Kalliovuorilla, jossa on 3 valtavaa laskettelukeskusta samalla alueella, aika lähellä toisiaan. Varattiin siis hotelli Lake Louisen ”kylästä” 4:ksi yöksi, ja hinnaksi tuli n.140 euroa. Eli ei ihan paha. Mutta kun siihen päälle lisää kaikki muut matkustus/ruoka/lasketteluvälinevuokrat/hissiliput, niin kyllähän siinä saa rahaa palamaan! Mutta tuskinpa meistä kukaan saa toista mahdollisuutta päästä laskettelemaan Kalliovuorille. Oon ihan innoissani tästä tulevasta reissusta! Ja siihen on enää kuukausi aikaa! Aivan mahtavaa lähteä sinne porukalla, meitä lähtee siis 7: minä, Ella, Shannon, Lotta, Nora, Mikko ja Ronny.
http://www.skibig3.com/
Torstaina aamusalin jälkeen oli taas koulua, ja koulun jälkeen olin ihan puhki, kun oli yrittänyt keskittyä kuuntelemaan kaiken tarkasti. Vietinkin sitten iltani tekemällä kouluhommia, ja sain kirjoitettua pari lyhyttä esseetäkin. Huh huh. Jos kokoajan tulee olemaan tällaista, niin mä oon ihan poikki sitten kevään lopussa. Illalla me mentiin sitten vielä hiphop-tunnille Ellan kanssa, koska ekalla viikolla ilmoittauduttiin siihen. Oli ihan jees, mutta paikalla oli joku sijainen, eikä meidän tuleva oikea opettaja.
Perjantaina olikin jo vähän kevyempi päivä, koska ei ollut koulua. Aamusalin jälkeen lähdettiin ruokakauppaan Ellan kanssa, ja rahdattiin sieltä mukanamme hirvittävät säkit ruokaa. Täällä on ilmeisesti pakko toimia näin, kun ruokaostokset tehdään vain kerran viikossa. Iltapäivällä meillä oli yksi vaihtareiden tapaaminen, nimeltään Chit, Chat & Chew, jossa juteltiin niitä näitä, ja ruokaa oli myös tarjolla. Saatiin Reginan kaupungin ”turistioppaat” ja exchange-tutorit kertoi eri asioista, mitä kaikkea täällä voi tehdä. Ilmoittauduttiin myös Moose Jawn retkelle, jossa käydään tutustumassa joihinkin tunneleihin, jossa Al Capone oli piilotellut jotain salakuljetusvarastojaan. Lisäksi retkellä käydään uimassa jossakin kuumassa lähteessä(?)
Meidän sali :)
Illalla lähdettiin taas Golden Mile-ostarille, minä, Ella, Shannon ja Adriana. Kierreltiin parissa kaupassa ja yritettiin löytää jotain hienompia vaatteita, koska niitä ei ollut tullut otettua mukaan kotoa. Sitten mentiin leffaan katsomaan Couples Retreat. Se oli kyllä tosi hauska, ja leffassakäynti maksoi vain 4 dollaria. Aikamoista. Sitten lähdettiin takaisin yliopistolle, ja mentiin Shannonin luo. Alkoi väsyttää, ja joskus 11 aikaan lähdin hissillä alas kotiin, ja olin aikeissa mennä nukkumaan… MUTTA meidän kämppä oli täynnä ihmisiä ja musiikki pauhasi. Sitten mun kämppikset suunnilleen pakotti mut lähtemään Lazy Owliin. Noh, seuraavana aamuna oli hirveä väsymys, koska bileet jatkui täällä meidän kämpässä kun Lazy Owl meni kiinni. Yritin nukkua siinä mekastuksessa. Lopulta ilmeisesti joku kävi sanomassa, että olkaa hiljaa, ja sitten tulikin hiljaista onneksi.
Lauantaina käytiin aamu(päivä)lenkillä auringonpaisteisessa kelissä, ja oli tosi hyvät olosuhteet, paitsi että tuuli ihan järkyttävän kovaa. Täällä kyllä on paistanut aurinko lähes joka päivä. Se on kyllä piristävää Suomen harmauteen verrattuna. Otettiin vähän kuvia ja käytiin kävelemässä Wascana laken rannalla. Sitten lähdettiin porukalla kaupunkiin kiertelemään. Käytiin Second Cup-kahvilassa, joka on oikein mukava paikka, jossa tavallinen kahvi oli todella tyjyä.
Kun tultiin takaisin kotiin, meinasi tulla kiire, koska meidän kuljetus jääkiekko-otteluun lähti klo 17.00. Bussikuljetuksessa oli siis enimmäkseen kanadalaisia, jotka oli ihan tuiskeessa, ja ne huusi suunnilleen koko matkan siellä bussissa! Mentiin siis ensin jonnekin jäähallille katsomaan peliä Regina Cougars vs. Saskatoon Huskys. Regina vei voiton! Sen jälkeen mentiin taas samalla bussikuljetuksella keskustaan, baariin nimeltään Soho, joka oli aika luolamainen paikka, mutta siellä oli hyvää musiikkia. Oli kyllä ihan mukava ilta tanssilattialla.
Sunnuntaina oli jälleen väsynyt olo vähäisten yöunien jälkeen. En oikein tehnyt mitään ihmeellistä, oli aika hiljainen päivä. Illalla treffattiin TV loungessa, ja päätettiin varata hotelli Banffista, jonne olemme menossa spring breakillä. Banff on siis Calgaryn lähellä sijaitseva upea kansallispuisto Kalliovuorilla, jossa on 3 valtavaa laskettelukeskusta samalla alueella, aika lähellä toisiaan. Varattiin siis hotelli Lake Louisen ”kylästä” 4:ksi yöksi, ja hinnaksi tuli n.140 euroa. Eli ei ihan paha. Mutta kun siihen päälle lisää kaikki muut matkustus/ruoka/lasketteluvälinevuokrat/hissiliput, niin kyllähän siinä saa rahaa palamaan! Mutta tuskinpa meistä kukaan saa toista mahdollisuutta päästä laskettelemaan Kalliovuorille. Oon ihan innoissani tästä tulevasta reissusta! Ja siihen on enää kuukausi aikaa! Aivan mahtavaa lähteä sinne porukalla, meitä lähtee siis 7: minä, Ella, Shannon, Lotta, Nora, Mikko ja Ronny.
http://www.skibig3.com/
keskiviikko 13. tammikuuta 2010
Arki alkaa.
10.1-13.1.10
Nyt onkin kulunut vähän pidemmän aikaa viimeisestä päivityksestä, joten täytyy varmaankin aloittaa sunnuntaista. Sunnuntaina ei tehty oikeastaan mitään erityistä, käytiin salilla, katsottiin telkkaria ja juttelin myös mesessä Suomeen päin. Maanantaina aloitettiin päivä taas salilla, ja sitten kävin viimeinkin ostamassa kaikki tarvittavat oppikirjat kursseilleni, ja oli kyllä suhteellisen kallis reissu, 120 dollaria. Huh huh. Tämä sisälsi siis 3 oppikirjaa, eikä yksinään niistä ollut mikään Woolfolk-tyylinen kaikenkattava perusteos.
Kyllä me suomalaiset ollaan onnekkaita! Olen vähän ottanut selvää näistä lukukausimaksuista, ja ne on ihan hillittömän suuret! Ja sitten täällä täytyy ostaa kaikki kirjatkin! Eikö täällä ole kuultu kirjastosta? Ihan uskomatonta, että me voidaan Suomessa saada yliopistotutkinto suunnilleen ilmaiseksi. Kyllä Suomessa on kaikki niin hyvin. Netti toimii moitteettomasti, liittymähinnat on halpoja, vessanpöntöt on järkeviä, pitkän matkan bussit toimii, junaliikenne toimii, lakanat on järkeviä (ja halpoja), leffateattereihin saa varata istumapaikat, 1- ja 2 sentin kolikoita ei käytetä, sirukortteja osataan käyttää, on halpalentoyhtiöitä, tuotteita myydään myös pienissä paketeissa, on tiskiharjoja, on vahvempia muovikasseja… Listan päivitys jatkuu. Mutta onhan täällä silti hauskaa ja jännittävää, ja ainakin oppii arvostamaan Suomea ja sitä, kuinka hyvin asiat siellä ovat. Odotan kyllä innolla sitä, jos Olympialaisissa tulee Suomi – Kanada ottelu, niin sitten voidaan pistää kisastudio pystyyn suomalaisten kesken!
Maanantaina meillä oli myös Exhange meeting, jossa saatiin vähän tarjoilua ja vain juteltiin keskenämme, ja myös niiden kanadalaisten vaihtareiden kanssa, jotka eivät vielä olleet lähteneet omiin vaihtopaikkoihinsa Eurooppaan. Sen jälkeen kävimme Ellan kanssa tutustumassa paikalliseen postitoimistoon, ja huomasimme, että eipä ollut kovin kallista lähettää Suomeen asioita. Illalla katsottiin porukalla taas telkkaria jo niin tutuksi käyneessä TV-loungessa 12-kerroksessa.
Tiistaina olikin sitten jännittävä päivä! Ensimmäiset oikeat kurssit alkoivat siis mulla, muillahan ne olivat jo alkaneet viime viikolla. Ensimmäisenä oli vuorossa ympäristö- ja luonnontiedon kurssi, jonka tunnit olivat 9.30-12.20. Jännitti kyllä aikalailla, kun menin hieman ajoissa, jotta ehdin esitellä itseni opettajalle. Opettajana toimi mies nimeltään Tom Ash, joka vaikutti erittäin innostuneelta omasta alastaan. Tom Ashin poika oli kuulemma ollut vaihto-oppilaana Suomessa, Turun yliopistossa. Aika hauska sattuma! Ensimmäisessä tapaamisessa kerrottiin lähinnä siitä, mitä kurssi tulee pitämään sisällään, ja järkytyin siitä, kuinka paljon työtä tulee olemaan. En oikeastaan ehkä työn määrästä niinkään, vaan siitä, että englannin kieli lisää aika reilusti vaikeusastetta kaikkiin kirjallisiin, pitkiin raportteihin ja essee-tehtäviin, joita oli siis paljon. Hikikarpalot kihosivat otsalleni pelkästä ajatuksesta! Kun kurssin lopputehtäviä selitettiin, osa jutuista meni hieman ohi… Mutta sain jo tehtyä tuttavuutta kurssikavereideni kanssa, joista kaikki olivat siis tyttöjä. Sain myös kuulla, että myöhemmin keväällä minulla on 3 viikon tauko kahden kurssin osalta, koska kyseiset kurssit ovat 2.vuosikurssin opiskelijoiden kursseja, ja heillä on silloin meneillään opetusharjoittelu! Nooh, voin sitten sinä aikana panostaa kolmanteen kurssiini, ja tehdä ahkerasti kahden muun tehtäviä! ;) Ylipäätään ensimmäiset tunnit vaikuttivat aika samanlaisilta kuin POM-opinnot Suomessakin, eli aika vähän luennointia ja paljon tekemistä. Nytkin jo askarreltiin ekalla science-tunnilla.
Seuraavaksi oli sitten 3.vuosikurssin kurssi, kirjoittamisen opettaminen. Tässä ryhmässä ihmiset olivat siis enemmän mun ikäisiä, ja ryhmässä oli tällä kertaa yksi miespuolinenkin. Tässäkin kurssissa on tiedossa aivan älyttömästi tuskan hikeä ja paljon hommia, eli laajoja kirjoitustehtäviä, juuri sen englannin takia. Muuten luulen, että kyseessä on todella mielenkiintoinen kurssi. Ilmeisesti siellä kirjoitetaan paljon itse. Se on kivaa (mutta tietysti haastavaa, englanniksi…) ja odotan kyllä ihan innolla erilaisia asioita, mitä tunneilla tehdään. Kurssilla kerrotaan, miten lasten kanssa voi käyttää erilaisia kirjoittamisen tapoja, ja miten lapsia voi auttaa kehittymään kirjoittamisessa. Myös tällä kurssilla sain jo kontaktia ihmisiin. Täällä kaikki ovat paljon helposti lähestyttävämpiä, ja kaikkien mielestä on todella jännää, että tulen Suomesta. Monet tulevat siis innokkaina juttelemaan kun kuulevat, että olen kotoisin Suomesta.
Illalla käytiin Southland Mallissa minä, Ella, Shannon ja Norby, ja sitten mentiin taas TV-loungeen katsomaan leffaa samalla porukalla. Ei siis mitään erikoista, mutta mukavaa hengailua!
Tänään, eli keskiviikkoaamuna kävimme taas normaaliin tapaan salilla (ollaan käyty joka aamu!) ja sen jälkeen käytiin syömässä ilmaiset pancakesit, kun täällä yliopistolla on sellainen Frost Week, ja siihen liittyi mm. ilmainen Pancake-breakfast. Sitten kävin suihkussa ja 10.30 alkoi terveystiedon kurssi. Odotin kyseistä kurssia innolla, koska se on aina ollut yksi lempiaineistani, enkä kyllä pettynyt yhtään. Opettaja oli semmoinen todella mukava n. 35-vuotias nainen, joka oli todella innostava! ”Luento” kesti 4 tuntia, mutta ei se kyllä tuntunut luennolta ollenkaan! Kokoajan tehtiin vaikka mitä aktiviteetteja, siis juuri sellaisia, joita lastenkin kanssa voi tehdä. Oli oikein hauskaa! Koko ryhmä koostui jälleen vain tytöistä, ja sain jo juteltua monien kanssa, koska tehtiin niin paljon erilaisia ryhmä-juttuja tunnin aikana. Ekalla kerralla ei vielä kerrottu, kuinka paljon erilaisia tehtäviä tulee, mutta vähän kyllä pelottaa tämänkin aineen osalta…
Unohdin muuten varmaan mainita, että ostettiin viimeviikolla paikalliset SIM-kortit, joita ei saatu edes toimimaan, mutta nyt keskiviikkona Shannon auttoi meitä soittamaan johonkin Rogers-liittymän asiakaspalveluun, ja saatiin ne vihdoin ja viimein toimimaan! Nyt mulla on siis kanadalainen numero, ja on turhaa yrittää saada mua kiinni vanhasta numerosta, koska sen SIM-kortti on nyt lepäämässä pöytälaatikossa muutaman kuukauden. Kysykää numeroa mesessä/skypessä/facebookissa jos haluatte tietää sen. Taidanpa tästä lukea ”läksyni” eli yleensä tulee jokaisesta aineesta jokin ”reading” seuraavaksi kerraksi. Täällä tämä opiskelutahti on kuin lukiossa. Sanoisin näin. Mutta eiköhän tässä pärjätä, ja aina voi vedota siihen, että on tyhmä vaihtari, joka ei tajua :D Huomenna on taas science-kurssia ja kirjoittamisen opettamista. Aika jännää.
Nyt onkin kulunut vähän pidemmän aikaa viimeisestä päivityksestä, joten täytyy varmaankin aloittaa sunnuntaista. Sunnuntaina ei tehty oikeastaan mitään erityistä, käytiin salilla, katsottiin telkkaria ja juttelin myös mesessä Suomeen päin. Maanantaina aloitettiin päivä taas salilla, ja sitten kävin viimeinkin ostamassa kaikki tarvittavat oppikirjat kursseilleni, ja oli kyllä suhteellisen kallis reissu, 120 dollaria. Huh huh. Tämä sisälsi siis 3 oppikirjaa, eikä yksinään niistä ollut mikään Woolfolk-tyylinen kaikenkattava perusteos.
Kyllä me suomalaiset ollaan onnekkaita! Olen vähän ottanut selvää näistä lukukausimaksuista, ja ne on ihan hillittömän suuret! Ja sitten täällä täytyy ostaa kaikki kirjatkin! Eikö täällä ole kuultu kirjastosta? Ihan uskomatonta, että me voidaan Suomessa saada yliopistotutkinto suunnilleen ilmaiseksi. Kyllä Suomessa on kaikki niin hyvin. Netti toimii moitteettomasti, liittymähinnat on halpoja, vessanpöntöt on järkeviä, pitkän matkan bussit toimii, junaliikenne toimii, lakanat on järkeviä (ja halpoja), leffateattereihin saa varata istumapaikat, 1- ja 2 sentin kolikoita ei käytetä, sirukortteja osataan käyttää, on halpalentoyhtiöitä, tuotteita myydään myös pienissä paketeissa, on tiskiharjoja, on vahvempia muovikasseja… Listan päivitys jatkuu. Mutta onhan täällä silti hauskaa ja jännittävää, ja ainakin oppii arvostamaan Suomea ja sitä, kuinka hyvin asiat siellä ovat. Odotan kyllä innolla sitä, jos Olympialaisissa tulee Suomi – Kanada ottelu, niin sitten voidaan pistää kisastudio pystyyn suomalaisten kesken!
Maanantaina meillä oli myös Exhange meeting, jossa saatiin vähän tarjoilua ja vain juteltiin keskenämme, ja myös niiden kanadalaisten vaihtareiden kanssa, jotka eivät vielä olleet lähteneet omiin vaihtopaikkoihinsa Eurooppaan. Sen jälkeen kävimme Ellan kanssa tutustumassa paikalliseen postitoimistoon, ja huomasimme, että eipä ollut kovin kallista lähettää Suomeen asioita. Illalla katsottiin porukalla taas telkkaria jo niin tutuksi käyneessä TV-loungessa 12-kerroksessa.
Tiistaina olikin sitten jännittävä päivä! Ensimmäiset oikeat kurssit alkoivat siis mulla, muillahan ne olivat jo alkaneet viime viikolla. Ensimmäisenä oli vuorossa ympäristö- ja luonnontiedon kurssi, jonka tunnit olivat 9.30-12.20. Jännitti kyllä aikalailla, kun menin hieman ajoissa, jotta ehdin esitellä itseni opettajalle. Opettajana toimi mies nimeltään Tom Ash, joka vaikutti erittäin innostuneelta omasta alastaan. Tom Ashin poika oli kuulemma ollut vaihto-oppilaana Suomessa, Turun yliopistossa. Aika hauska sattuma! Ensimmäisessä tapaamisessa kerrottiin lähinnä siitä, mitä kurssi tulee pitämään sisällään, ja järkytyin siitä, kuinka paljon työtä tulee olemaan. En oikeastaan ehkä työn määrästä niinkään, vaan siitä, että englannin kieli lisää aika reilusti vaikeusastetta kaikkiin kirjallisiin, pitkiin raportteihin ja essee-tehtäviin, joita oli siis paljon. Hikikarpalot kihosivat otsalleni pelkästä ajatuksesta! Kun kurssin lopputehtäviä selitettiin, osa jutuista meni hieman ohi… Mutta sain jo tehtyä tuttavuutta kurssikavereideni kanssa, joista kaikki olivat siis tyttöjä. Sain myös kuulla, että myöhemmin keväällä minulla on 3 viikon tauko kahden kurssin osalta, koska kyseiset kurssit ovat 2.vuosikurssin opiskelijoiden kursseja, ja heillä on silloin meneillään opetusharjoittelu! Nooh, voin sitten sinä aikana panostaa kolmanteen kurssiini, ja tehdä ahkerasti kahden muun tehtäviä! ;) Ylipäätään ensimmäiset tunnit vaikuttivat aika samanlaisilta kuin POM-opinnot Suomessakin, eli aika vähän luennointia ja paljon tekemistä. Nytkin jo askarreltiin ekalla science-tunnilla.
Seuraavaksi oli sitten 3.vuosikurssin kurssi, kirjoittamisen opettaminen. Tässä ryhmässä ihmiset olivat siis enemmän mun ikäisiä, ja ryhmässä oli tällä kertaa yksi miespuolinenkin. Tässäkin kurssissa on tiedossa aivan älyttömästi tuskan hikeä ja paljon hommia, eli laajoja kirjoitustehtäviä, juuri sen englannin takia. Muuten luulen, että kyseessä on todella mielenkiintoinen kurssi. Ilmeisesti siellä kirjoitetaan paljon itse. Se on kivaa (mutta tietysti haastavaa, englanniksi…) ja odotan kyllä ihan innolla erilaisia asioita, mitä tunneilla tehdään. Kurssilla kerrotaan, miten lasten kanssa voi käyttää erilaisia kirjoittamisen tapoja, ja miten lapsia voi auttaa kehittymään kirjoittamisessa. Myös tällä kurssilla sain jo kontaktia ihmisiin. Täällä kaikki ovat paljon helposti lähestyttävämpiä, ja kaikkien mielestä on todella jännää, että tulen Suomesta. Monet tulevat siis innokkaina juttelemaan kun kuulevat, että olen kotoisin Suomesta.
Illalla käytiin Southland Mallissa minä, Ella, Shannon ja Norby, ja sitten mentiin taas TV-loungeen katsomaan leffaa samalla porukalla. Ei siis mitään erikoista, mutta mukavaa hengailua!
Tänään, eli keskiviikkoaamuna kävimme taas normaaliin tapaan salilla (ollaan käyty joka aamu!) ja sen jälkeen käytiin syömässä ilmaiset pancakesit, kun täällä yliopistolla on sellainen Frost Week, ja siihen liittyi mm. ilmainen Pancake-breakfast. Sitten kävin suihkussa ja 10.30 alkoi terveystiedon kurssi. Odotin kyseistä kurssia innolla, koska se on aina ollut yksi lempiaineistani, enkä kyllä pettynyt yhtään. Opettaja oli semmoinen todella mukava n. 35-vuotias nainen, joka oli todella innostava! ”Luento” kesti 4 tuntia, mutta ei se kyllä tuntunut luennolta ollenkaan! Kokoajan tehtiin vaikka mitä aktiviteetteja, siis juuri sellaisia, joita lastenkin kanssa voi tehdä. Oli oikein hauskaa! Koko ryhmä koostui jälleen vain tytöistä, ja sain jo juteltua monien kanssa, koska tehtiin niin paljon erilaisia ryhmä-juttuja tunnin aikana. Ekalla kerralla ei vielä kerrottu, kuinka paljon erilaisia tehtäviä tulee, mutta vähän kyllä pelottaa tämänkin aineen osalta…
Unohdin muuten varmaan mainita, että ostettiin viimeviikolla paikalliset SIM-kortit, joita ei saatu edes toimimaan, mutta nyt keskiviikkona Shannon auttoi meitä soittamaan johonkin Rogers-liittymän asiakaspalveluun, ja saatiin ne vihdoin ja viimein toimimaan! Nyt mulla on siis kanadalainen numero, ja on turhaa yrittää saada mua kiinni vanhasta numerosta, koska sen SIM-kortti on nyt lepäämässä pöytälaatikossa muutaman kuukauden. Kysykää numeroa mesessä/skypessä/facebookissa jos haluatte tietää sen. Taidanpa tästä lukea ”läksyni” eli yleensä tulee jokaisesta aineesta jokin ”reading” seuraavaksi kerraksi. Täällä tämä opiskelutahti on kuin lukiossa. Sanoisin näin. Mutta eiköhän tässä pärjätä, ja aina voi vedota siihen, että on tyhmä vaihtari, joka ei tajua :D Huomenna on taas science-kurssia ja kirjoittamisen opettamista. Aika jännää.
lauantai 9. tammikuuta 2010
Viikonloppumeininkiä
7.1-9.1.10
Torstaina oli ekat luennot, oli kyllä ihan mielenkiintoisia. Ne ei siis oikeastaan kuuluneet mulle mitenkään, mutta menin silti kuuntelemaan. Siellä kerrottiin mm. siitä, mitä pitää opettajana tehdä, jos koulussa tulee ampumistilanne. Ihan hyödyllistä kyllä, kun ottaa huomioon Suomenkin tapaukset...
Oon käynyt jokapäivä salilla aamuvarhaisella, ja on ollut kyllä ihan mahtavaa aloittaa päivä urheilemalla. I like it! Oon myös tehnyt ensimmäiset ateriani kaasuliedellä, enkä edes sytyttänyt koko paikkaa tuleen! Wohou. Noh, eipä se edes ollut hankala käyttää. Kun kysyin kämppikseltä, tarviiko tässä tulitikkuja, se vaan huudahti "GOD NO!" Se oli siis varsin samanlainen kuin normihellat Suomessa, pelkästään se mihin kattila laitetaan, on erinäköinen.
Perjantaina ei ollut koulua, mutta lähdettiin iltapäivällä käymään ruokakaupassa ja paikallisessa Alkossa, ja ostettiin vähän juotavaa ja syötävää illaksi, koska meillä oli ensimmäiset bileet! Ostin myös samalla keikalla aivan ihanat ja HALVAT (13 e suunnilleen) Vans-kengät lähinnä sisäkäyttöön nyt, mutta myöhemmin kun lumet sulaa, myös ulkokäyttöön! Ne on mustat ja niissä on pieniä seeproja! Tuntuu että oon ostanut tällä ekalla viikolla ihan HIRVEESTI kaikkea tarpeellista (tai tarpeetonta, esim. niitä muovikukkia). Mutta täällä on paljon halvempaa, joten ei tässä nyt vararikossa olla. Paras ostos oli kyllä uudet kuulokkeet. Pinkit!
Perjantaina siis mentiin eka Norbyn luokse North toweriin ja sitten sieltä myöhemmin Lazy Owliin. Oli kyllä ihan tosi hauska ilta! Tanssittiin aika paljon Owlissa, mutta siellä oli vähän huono DJ. Tutustuttiin paljon taas uusiin ihmisiin, lähinnä kanadalaisiin. Norby on ihan paras, kun se huolehtii meistä tytöistä! Omien sanojensa mukaan hän on saanut "katolisen kasvatuksen". Yöllä kun lähdetään baarista, niin yliopiston "väliovet" on kiinni, joten on pakko mennä ulkokautta takaisin. Minä, Norby ja Shannon puhuttiin paluumatkalla henkeviä. Sitten käytiin vielä Norbylla ja syötiin nuggetteja. Sitten mentiin omiin koteihin nukkumaan, ja jostain kumman syystä tuli aika paha koti-ikävä. Mutta siitä selvittiin.
Lauantaiaamuna oli kohtalainen väsymys, mutta ihan ok olotila. Tänään oli poikkeus, ei salille! Lähdettiin kaupungille, ja vietettiin siellä oikeastaan koko päivä, minä, Ella, Shannon, Nora ja Lotta, ja nähtiin Olympia tuli-kulkue! Ilmassa oli kyllä suuren (urheilu)juhlan tuntua! Mutta oli kylmä. Hrrr. Vaikka mullakin oli LONG JOHNit jalassa, ja paksut, lämpimät housut ja vaikka mahdolliset varusteet. Lammaspohjalliset on kyllä aivan mainiot! Paras keksintö ikinä näille keleille! Thank you mum! <3 Illemmalla hengailtiin TV loungessa ylimmässä kerroksessa ja nähtiin illan päätös ilotulitus aitiopaikalta. Norby (partyman) oli lähdössä TAAS juhlimaan, ja yritti houkutella meitä mukaan, mutta me oltiin väsyneitä kuin pienet eläimet. Nyt tässä kirjoittelen tätä blogia ja mietiskelen semmosta yhtä yllätystä yhdelle tyypille. Sittenpähän näkee kun se tulee! Kohta pitää mennä nukkumaan, että jaksaa huomenna taas.... SALILLE!
Ai niin pari asiaa piti vielä mainita: kolmas kämppis saapui, nimeltään Rhea, kanadalainen, ihan jees varmastikin. On kivaa, että alkaa syntymään tämmöinen porukka jo. Shannon ja Norby on mahtavia tyyppejä. Aussie and Mexican. Australian English is really getting on. We have our beanies on, we are drinking grog with our mates and we are eating lollies with tomatosauce. And of course having chewy after! Mun maha on sekasin kun se ei saa ruisleipää/tarpeeksi kuituja!! Huomenna syön aamupalaksi puuroa ja mustikoita. NAM.
Torstaina oli ekat luennot, oli kyllä ihan mielenkiintoisia. Ne ei siis oikeastaan kuuluneet mulle mitenkään, mutta menin silti kuuntelemaan. Siellä kerrottiin mm. siitä, mitä pitää opettajana tehdä, jos koulussa tulee ampumistilanne. Ihan hyödyllistä kyllä, kun ottaa huomioon Suomenkin tapaukset...
Oon käynyt jokapäivä salilla aamuvarhaisella, ja on ollut kyllä ihan mahtavaa aloittaa päivä urheilemalla. I like it! Oon myös tehnyt ensimmäiset ateriani kaasuliedellä, enkä edes sytyttänyt koko paikkaa tuleen! Wohou. Noh, eipä se edes ollut hankala käyttää. Kun kysyin kämppikseltä, tarviiko tässä tulitikkuja, se vaan huudahti "GOD NO!" Se oli siis varsin samanlainen kuin normihellat Suomessa, pelkästään se mihin kattila laitetaan, on erinäköinen.
Perjantaina ei ollut koulua, mutta lähdettiin iltapäivällä käymään ruokakaupassa ja paikallisessa Alkossa, ja ostettiin vähän juotavaa ja syötävää illaksi, koska meillä oli ensimmäiset bileet! Ostin myös samalla keikalla aivan ihanat ja HALVAT (13 e suunnilleen) Vans-kengät lähinnä sisäkäyttöön nyt, mutta myöhemmin kun lumet sulaa, myös ulkokäyttöön! Ne on mustat ja niissä on pieniä seeproja! Tuntuu että oon ostanut tällä ekalla viikolla ihan HIRVEESTI kaikkea tarpeellista (tai tarpeetonta, esim. niitä muovikukkia). Mutta täällä on paljon halvempaa, joten ei tässä nyt vararikossa olla. Paras ostos oli kyllä uudet kuulokkeet. Pinkit!
Perjantaina siis mentiin eka Norbyn luokse North toweriin ja sitten sieltä myöhemmin Lazy Owliin. Oli kyllä ihan tosi hauska ilta! Tanssittiin aika paljon Owlissa, mutta siellä oli vähän huono DJ. Tutustuttiin paljon taas uusiin ihmisiin, lähinnä kanadalaisiin. Norby on ihan paras, kun se huolehtii meistä tytöistä! Omien sanojensa mukaan hän on saanut "katolisen kasvatuksen". Yöllä kun lähdetään baarista, niin yliopiston "väliovet" on kiinni, joten on pakko mennä ulkokautta takaisin. Minä, Norby ja Shannon puhuttiin paluumatkalla henkeviä. Sitten käytiin vielä Norbylla ja syötiin nuggetteja. Sitten mentiin omiin koteihin nukkumaan, ja jostain kumman syystä tuli aika paha koti-ikävä. Mutta siitä selvittiin.
Lauantaiaamuna oli kohtalainen väsymys, mutta ihan ok olotila. Tänään oli poikkeus, ei salille! Lähdettiin kaupungille, ja vietettiin siellä oikeastaan koko päivä, minä, Ella, Shannon, Nora ja Lotta, ja nähtiin Olympia tuli-kulkue! Ilmassa oli kyllä suuren (urheilu)juhlan tuntua! Mutta oli kylmä. Hrrr. Vaikka mullakin oli LONG JOHNit jalassa, ja paksut, lämpimät housut ja vaikka mahdolliset varusteet. Lammaspohjalliset on kyllä aivan mainiot! Paras keksintö ikinä näille keleille! Thank you mum! <3 Illemmalla hengailtiin TV loungessa ylimmässä kerroksessa ja nähtiin illan päätös ilotulitus aitiopaikalta. Norby (partyman) oli lähdössä TAAS juhlimaan, ja yritti houkutella meitä mukaan, mutta me oltiin väsyneitä kuin pienet eläimet. Nyt tässä kirjoittelen tätä blogia ja mietiskelen semmosta yhtä yllätystä yhdelle tyypille. Sittenpähän näkee kun se tulee! Kohta pitää mennä nukkumaan, että jaksaa huomenna taas.... SALILLE!
Ai niin pari asiaa piti vielä mainita: kolmas kämppis saapui, nimeltään Rhea, kanadalainen, ihan jees varmastikin. On kivaa, että alkaa syntymään tämmöinen porukka jo. Shannon ja Norby on mahtavia tyyppejä. Aussie and Mexican. Australian English is really getting on. We have our beanies on, we are drinking grog with our mates and we are eating lollies with tomatosauce. And of course having chewy after! Mun maha on sekasin kun se ei saa ruisleipää/tarpeeksi kuituja!! Huomenna syön aamupalaksi puuroa ja mustikoita. NAM.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
