Channing Tatumia, Al Caponea ja löysäilypäiviä...

5.2-10.2.10

Mulla on suuri ongelma. Banffin matka lähestyy, ja mulla ei ole toppahousuja täällä. Olen nyt kysellyt melkein kaikilta tutuilta, että olisko jollakin lainata mulle toppahousuja, mutta en ole löytänyt vielä ketään, jolla olisi! Perjantaina käytiin sitten Noran kanssa ( joka kamppailee saman ongelman kimpussa) hieman etsiskelemässä toppahousuja. Noh, kyllähän niitä löytyi, n. 80 dollarin hintaan. Eihän se nyt siinä mielessä ole paha, n.60 euroa, mutta kyllähän se ehkä vähän kirpaisee! Ei tehty vielä mitään lopullisia päätöksiä, halutaan katsastaa vielä tarjontaa muualtakin.

Perjantai-iltana ajeltiin bussilla varmaan 40 minuuttia, kunnes päästiin Shannonin kanssa päämääräämme, eli isoon leffateatteriin. Dear John oli oikein hyvä leffa, kunnon nyyhkytarina. Leffan jälkeen tultiin mun luokse ja päätettiin ottaa muutamat perjantain kunniaksi. Ilta päättyikin siis siihen, että istuttiin mun huoneen lattialla vielä neljän aikaan yöllä ja juteltiin vaan kaikista mahdollisista asioista. Oli kyllä hauska ilta!

Lauantain vietin rauhallisissa merkeissä, katsoin pari leffaa ja kävin salilla. Oli hyvin hiljaista meininkiä ja nukuin jopa päiväunet. Todella outoa! Sunnuntaina suunnattiin sitten keltaisella koulubussilla kohti Moose Jawta. Matka kesti suunnilleen 45 minuuttia pitkin preeriaa. Tiellä oli valehtelematta ehkä 3 mutkaa, ja muuten se oli viivasuora. Tuli semmonen olo, että ollaan koulun retkellä, kun vielä bussissakin jaettiin eväitä ja pillimehut! Moose Jawssa mentiin ensin tunnelikierrokselle. Kyseessä olivat siis sellaiset tunnelit, jonne Al Capone oli piilotellut viinavarastojaan jonkun kieltolain aikana. Oli aika jännittävä ja hienosti toteutettu kierros, sillä oppaat oli siis näyttelijöitä, ja me oltiin siis ”bootleggereitä” elikkä halusimme siis tulla ostamaan viinaa sieltä salaisista tunneleista. Oli kyllä hauska kierros, varsinkin näyttelijäoppaiden ansiosta! Kierroksen jälkeen käveltiin hetki Moose Jawn hyisiä katuja, ilma oli todella hieno, mutta jäätävä. Mentiin ravintolaan syömään isolla ja monikansallisella porukalla, ja söin hieman ylikypsää lohta uuniperunan kera. Oli kyllä ihan hyvää. Jälkkäriksi käytiin hakemassa Moose Jawn fudge-tehtaanmyymälästä italialaista(?) jäätelöä, nams! Ei olla ilmeisesti vieläkään opittu, että täällä pitää aina ottaa Small-kokoinen annos, oltiin sitten missä tahansa. En jaksanut syödä kokonaan Medium-kokoista jätskiannosta, aika uskomatonta, koska jäätelöähän nyt voi syödä melkein kuinka paljon vaan! Kyseisessä myymälässä sai kaikenlisäksi maistaa eri laatuja, ennen kuin päätti mitä halusi ostaa! Lisäksi siellä sai maistella myös eri fudge-makuja, ja ne oli kyllä aivan suussa sulavia! Ostettiin pari ”patukkaa” fudgea Ellan kanssa. ..
Kun mahat oli täytetty, lähdettiin mineraalikylpylään ”Temple Mineral Spahan”, jossa päästiin lillumaan todella lämpimässä vedessä. Kylpylä oli aika pieni, mutta ulkoallas oli tosi kiva. Ulkona oli siis todella jäätävä keli, mutta oli kiva istuskella kuumassa vedessä auringonpaisteessa. Kylpylässä lilluminen oli erittäin väsyttävää, ja monet nuokkuivatkin bussissa paluumatkalla. Muakin väsytti hulluna, mutta kotiin päästyäni pyykkäsin vielä oikein reilulla kädellä. Pesin kaikki omistamani pyyhkeet (2 kpl) ja lakanat (eli aluslakana ja tyynyliina) sekä sukat (kaikki olivat likaisia, yhtään puhdasta paria ei enää olisi ollut jäljellä) ja muutakin pyykkiä, mitä oli kertynyt. Illalla uni kyllä maittoi ja kuukahdin ties kuinka aikaisin sänkyyn.

Maanantai oli kerta kaikkiaan turha päivä, mitään ei oikein tapahtunut, enkä saanut mitään kunnollista aikaiseksi. Olin viime viikolla ahkeroinut niin hulluna, ettei ollut edes mitään akuutteja koulutehtäviä tekemättä. Niinpä siis salilla käynnin jälkeen kulutin päivää vaan löysäilemällä kotona. Eli ei siis tapahtunut oikein mitään.

Tiistaina meillä oli sciencessa inquiry-ryhmämme kanssa esitys, joka meni kyllä yllättävän hyvin, ja vaikka ei vielä saatu palautetta, opettajakin tuntui olevan tyytyväinen. Saatiin myös meidän science journaleiden ensimmäiset osat takaisin arvosteltuina. Tom (eli ope) piti hirveän saarnan siitä, kuinka journaleiden taso oli ollut huono ja alittanut odotukset. Osa oli jo saanut omansa viime kerralla, ja monet olivat saaneet suunnilleen 14/25, ja monet olivat aika käärmeissään huonosta arvosanasta. (Täällä on varmaan vähän sama juttu täällä Kanadan ”Okl:ssä”, että täällä on vaan hikkejä eli Straight A’s studentteja…) Tom lupasi järjestää poikkeuksellisesti ”Re-evaluationin”, elikkä halutessaan sai tehdä lisäyksiä ja korjauksia siihen journaliin, jotta saisi paremman arvosanan. Mua alkoi jo siinä vaiheessa ärsyttämään, että en varmasti ala uusiksi tätä kirjottelemaan, koska olin käyttänyt siihen niin paljon aikaa jo muutenkin! Noh, sain sitten paperin käteen, ja olin saanut 21/25! Aikamoinen suoritus näin tyhmältä vaihtarilta vissiin! ;) Olin kyllä aika tyytyväinen omaan suoritukseen tässä tapauksessa.

Keskiviikkona, eli tänään, käytiin aamulla tekemässä loikkia hieman pelokkain mielin Ellan kanssa, koska viikko sitten saatiin palautella jalkoja sunnuntaihin asti, että kaikki kivut lopultakin lähti pois jaloista… Noh, huomenna sitten näkee mikä on lopputulos! Katsottiin myös telkkarista Make it or Break it, joka on semmoinen voimistelijatytöistä kertova sarja täälläpäin maailmaa, sekä myöskin Kanadan huippumalli haussa. Oli aika normi päivä… Mietittiin myös tänään perjantaita, koska silloin alkaa Olympialaiset, ja suunniteltiin, että mennään TV-loungeen porukalla katsomaan avajaisia, koska ne kuitenkin tulee suorana telkkarista täällä… Nyt alkaa jo vähän jänskättää Banffin reissu! Siistiä!

Mahatautia, matkakuumeilua ja rahahuolia

29.1-4.2.10

Täällä elo sujuu edelleen ihan mukavasti, lukuun ottamatta viime viikonlopun pientä mahatautia, joka iski perjantain ja lauantain välisenä yönä. Olo oli hieman hutera koko viikonlopun ja maha oli kipeä. Olin kuitenkin urhea ja menin lauantaina parturiin värjäämään järkyttävän juurikasvuni piiloon. Jännitti kyllä ihan hulluna, koska Lotta oli perjantaina kertonut käyneensä juuri samaisessa parturissa Reginan keskustassa, ja hän ei ollut tyytyväinen otsatukkansa lyhennykseen… Nooh, värjääminen on kuitenkin vähän eri juttu… Parturi oli tosi mukava ja koko paikka oli muutenkin ihan kivan oloinen. Lopputulos oli ihan okei, mutta kyllä Hanna osaa tämän homman paremmin! Ensi alkuun hiukset olivat hieman sinertävät, mutta se lähti kyllä parissa pesussa pois. Tämän parturikokemuksen jälkeen tulin kyllä siihen tulokseen, että takaisin tultuani täytyy päästä luottoparturini käsittelyyn! Että terveisiä vaan Hannalle ;)

Mahataudista toivuttuani huomasin että nyt on jo helmikuu! Aika menee ihan älyttömän nopeasti. Kohta on pian jo helmikuukin käsitelty, ja sitten ollaankin jo puolivälissä. Huh huh! Tässä on kuitenkin vielä niin monia asioita listalla, joita pitäisi päästä tekemään. Ärsyttää vähän tuo koulu, kun se on niin tiukkaa tahtia ja kauheesti pitää tehdä töitä sen eteen. Tällä viikollakin olen istunut monta monta tuntia tietokoneen ääressä ja kirjoittanut ja lukenut tuskanhiki otsalla. Käytiin kattomassa 2012 leffa tiistai-iltana, ja se oli kyllä tosi hyvä! On se vaan aika hassua, että täällä voi käydä leffassa 2:lla dollarilla! Yleensä viikot menee aika nopeasti täällä, ja päivät menee samalla kaavalla: aamu-urheilut, kouluun, lounas, läksyjä(!) ja illalla mahdollisesti Supernannya TV-loungessa. Siitä on tullut meille oikeastaan jo tapa, että katsotaan sitä joka ilta :D

Koin pienen järkytyksen tuossa lueskeltuani tuota Residence Handbookia. Siinä väitetään, että keväällä asukkaan pitää häipyä 24 h sisällä viimeisestä ”academic deadline:sta”. Aika pöyristyttävää. 4 kuukauden vuokrat on maksettu, ei ne mua täältä voi pois häätää! Ongelma on siis siinä, että koska mulla ei ole yhtään finals-kokeita, niin periaatteessa mun viimeinen oppitunti on 15.4. Että pitäisikö tässä sitten elää taivasalla kaksi viikkoa, koska Ellan viimeinen koe on 27.4, ja sen jälkeen me suunnataan yhdessä kohti New Yorkia. En ole todellakaan lähdössä tästä huoneesta vapaaehtoisesti kahta viikkoa ennen kuin lukukausi loppuu.

Mutta nyt voisin ehkä siirtyä iloisempiin asioihin. Me lähdetään kahden viikon päästä Banffiin ja odotan sitä ihan innoissani! Lähdetään sinne siis vuokra-autolla, tai siis ”vanilla”, johon mahtuu 7 ihmistä, eli auto tulee täyteen. Pojat ovat hoitaneet vuokrausasian, ja sen pitäisi nyt olla valmiina meitä odottamassa. Hotellihuoneet on myös varattu. Siitä reissusta tulee varmasti ihan mahtava! Shannonilla on 20-vuotis synttärit matkan aikana, ja ollaan ajateltu Ellan kanssa leipoa sille kakku, ja hommata joku lahja porukalla. Rahaahan reissussa menee varmasti paljon, mutta sitten pitää vissiin elää jollain makaroonilla, että pääsee laskettelemaan Rockiesien rinteille… Tämä on kuitenkin ehkä ainoa kerta kun täällä ollaan, ja haluan nähdä erilaisia paikkoja! Tykkään kovasti tästä maasta, ainoa ongelma on se, että se on niin suuri! Ja matkustaminen on tosi kallista. Mutta pakkohan sitä on matkustaa, kun täällä kerran on. Meinaan jo nyt olla huolissani siitä, miten mun rahat riittää, kun pitää ostella varmaan vielä johonkin lentolippuja ja muuta semmoista. Apuaaaa. Noh, mutta enköhän mä selviä, kun aina yritetään löytää kaikista halvimmat vaihtoehdot!

Ensiviikonloppuna päästään viimeinkin sinne Moose Jawhon, kun se peruttiin silloin pari viikkoa sitten sen lumimyrskyn takia! Lähdemme siis sinne sunnuntaina tutkimaan niitä tunneleita ja lillumaan kylpylään. Viikonloppuna on ilmeisesti myös joku German Party jossain baarissa, ja sinne on ilmeisesti menossa paljon porukkaa. Lisäksi Meg kutsui mut niitten kämpille johonkin bileisiin, haluavat oppia suomalaisia kirosanoja! Lisäksi lauantaina olisi tarjolla curlingia, ja sitten suunniteltiin myös menevämme syömään jonnekin, ja katsomaan yhtä uutuusleffaa nimeltään Dear John. Joku ihana rakkausstoori. Viikonlopuksi siis riittää kaikenlaista meininkiä. Nyt, eli torstaina pitäisi jaksaa painaa vielä tämä päivä kouluhommia, ja perjantaina se viikonloppu alkaakin jo. Illalla meillä on taas tanssitunti. Ja mitäköhän vielä… Harvoin on täällä aika käynyt pitkäksi!