18.1-28.1.10
Ohoh, tässä on nyt päässyt lipsahtamaan vähän tämä blogin päivitys. Aika vaan menee niin nopeasti! Ja tuntuu, että kokoajan on kaikkea tekemistä. Ja oikeasti. Noiden kouluhommien kanssa saa vääntää vaikka ikuisuuden viikolla. Niitä on paljon. Täytyypä myös sanoa, että en ole pitkään aikaan opiskellut näin aktiivisesti. Normaalisti viikolla käytän 2-3 h lukemiseen ym. kouluun liittyvien asioiden katsasteluun. Uskomatonta. Näin aktiivista päivittäistä opiskelua oli viimeksi varmaankin lukiossa. Mutta syy piilee siinä, että en todellakaan halua jäädä jälkeen, koska tuntuu että muutenkin on ihan tarpeeksi vaikeita tehtäviä ja isoja assignmenttejä tulossa. Pidän eniten terveystiedon kurssista, ehdottomasti. Se on tosi kiinnostava ala henkilökohtaisesti, ja lisäksi kurssikaverit ovat kaikista mukavimpia ks. kurssilla. Olen saanut tuntea oloni hyvin tervetulleeksi siellä.
Mutta, nyt on otettava kalenteri kauniiseen käteen, ja kertailla lyhyesti mitä on tapahtunut kaksi viikkoa sitten. Viikko meni mukavasti opiskelun(!), urheilun ja kavereiden kanssa hengailun parissa. 22.1 perjantaina pidettiin Norbyn luona sellaiset Mexican food-pippalot, jossa söimme aivan uskomattoman hyviä quesadilloja! Aion kyllä ehdottomasti kokata niitä Suomeen palattuani kaikille halukkaille! Oli kyllä niin hyviä, että jäi omat tortillat aika hyvin niiden varjoon. Oli tosi hauska ilta, ja lauantaina olikin sitten hieman heikompi fiilis.
Käytiin kaupungilla päivällä, ja illalla oli sitten Anything But Clothes Goes-bileet. Näissä bileissä oli siis teemana se, ettei saanut laittaa mitään vaatteeksi luokiteltavaa päälleen. Ei ollut yhtään semmoinen olo, että jaksaisi lähteä bileisiin, mutta pakkohan sinne oli mennä katsomaan, mitä muut oli keksineet laittaa päälleen. Minä, Ella ja Lotta kääriydyttiin lakanoihin, Noralla oli muovipussista tehty mekko ja Shannon oli pukeutunut Australian lippuun. Pojilla oli myös jotain outoja muovipussi/lippu-viritelmiä, ja he olivat aikamoisissa juhlatunnelmissa jo kun saavuttiin Norbyn luokse. Käytiin sitten vielä Pöllössä, mutta siellä oli aika nihkeä tunnelma. Nähtiin kyllä monia hienoja asuja, esim. DJ oli kääriytynyt jouluvaloihin! Monet olivat panostaneet jeesusteipistä tehtyihin vaatteisiin, ja oli kyllä aika hienoja luomuksia näkyvillä! Ilta päättyi kuitenkin aika aikaisin, koska monet halusivat mennä ajoissa nukkumaan, sillä olimme menossa Moose Jawhon seuraavana päivänä turisteilemaan.
Sunnuntaina oli yön aikana alkanut lumimyrsky, ja meidän retkemme oli peruutettu, koska moottoritiet olivat suljettuina. Oltiin kaikki hieman pettyneitä, sillä tiedossa olisi ollut kiertelyä joissain Al Pacinon tunneleissa, ja lötköttelyä kylpylässä. Käytiin sitten Ellan kanssa hikoilemassa salilla, ja kun tultiin sieltä, Nora kysyi meitä elokuviin. Ella jäi tekemään koulujuttuja, mutta minä lähdin mielelläni mukaan. Ajettiin taksilla (se on halpaa täällä) Southland Malliin, ja mentiin leffaan katsomaan Sherlock Holmes. Oli kyllä ihan hyvä leffa, olisin vaan kaivannut suomen/englanninkielisiä subeja, kun puhe oli paikoin yhtä muminaa.
Maanantaina aloitettiin taas normaaliin tapaan salilla, ja kuultiin, että tänään ei ole tunteja ollenkaan, eilisen lumimyrskyn takia tiet olivat todella huonossa kuosissa. Täällä ei siis osata aurata teitä. Mullahan ei normaalisti edes ole tunteja maanantaina, joten tämä tieto ei vaikuttanut muhun mitenkään. Ilta meni kouluhommien parissa, ja vähän telkkaria katsoessa. Tiistaina käytiin tekemässä ruokaostokset, ja jälleen opiskelin ahkerasti. Illalla tavattiin jälleen TV-loungessa. Ollaan otettu melkein jo tavaksi mennä sinne aina klo 21 arki-iltoina ja katsotaan Supernanny-ohjelmaa. Se on kyllä tosi hyvä, ja ollaan jääty siihen vähän koukkuun.
Keskiviikkona juttelin mesessä pitkään ja oli kivaa <3 Ei varmaan tarvitse arvata että kenen kanssa! Oli taas erittäin normaalilla kaavalla etenevä päivä: salille, kouluun, opiskelua ja illalla kavereiden kanssa oleskelua. Ulkona on jäätävän kylmää, joten ei sinnekään tee mieli pistää nenäänsä tällaisina päivinä.
Nyt on 28.1, torstai, ja laskin juuri kalenterista, että tasan kuukausi reissun päällä on nyt täynnä, ei kyllä toisaalta tunnu yhtään siltä, koska aika on vaan hujahtanut ohi! On ollut enimmäkseen todella kivaa olla täällä, ja nyt varsinkin, kun jo vähän tietää kaikista asioista enemmän. Mutta nyt kello käy, täytyy lähteä science tunnille!
torstai 28. tammikuuta 2010
maanantai 18. tammikuuta 2010
Valvottuja öitä ja jääkiekkoa
13.1-17.1.10
Torstaina aamusalin jälkeen oli taas koulua, ja koulun jälkeen olin ihan puhki, kun oli yrittänyt keskittyä kuuntelemaan kaiken tarkasti. Vietinkin sitten iltani tekemällä kouluhommia, ja sain kirjoitettua pari lyhyttä esseetäkin. Huh huh. Jos kokoajan tulee olemaan tällaista, niin mä oon ihan poikki sitten kevään lopussa. Illalla me mentiin sitten vielä hiphop-tunnille Ellan kanssa, koska ekalla viikolla ilmoittauduttiin siihen. Oli ihan jees, mutta paikalla oli joku sijainen, eikä meidän tuleva oikea opettaja.
Perjantaina olikin jo vähän kevyempi päivä, koska ei ollut koulua. Aamusalin jälkeen lähdettiin ruokakauppaan Ellan kanssa, ja rahdattiin sieltä mukanamme hirvittävät säkit ruokaa. Täällä on ilmeisesti pakko toimia näin, kun ruokaostokset tehdään vain kerran viikossa. Iltapäivällä meillä oli yksi vaihtareiden tapaaminen, nimeltään Chit, Chat & Chew, jossa juteltiin niitä näitä, ja ruokaa oli myös tarjolla. Saatiin Reginan kaupungin ”turistioppaat” ja exchange-tutorit kertoi eri asioista, mitä kaikkea täällä voi tehdä. Ilmoittauduttiin myös Moose Jawn retkelle, jossa käydään tutustumassa joihinkin tunneleihin, jossa Al Capone oli piilotellut jotain salakuljetusvarastojaan. Lisäksi retkellä käydään uimassa jossakin kuumassa lähteessä(?)
Meidän sali :)
Illalla lähdettiin taas Golden Mile-ostarille, minä, Ella, Shannon ja Adriana. Kierreltiin parissa kaupassa ja yritettiin löytää jotain hienompia vaatteita, koska niitä ei ollut tullut otettua mukaan kotoa. Sitten mentiin leffaan katsomaan Couples Retreat. Se oli kyllä tosi hauska, ja leffassakäynti maksoi vain 4 dollaria. Aikamoista. Sitten lähdettiin takaisin yliopistolle, ja mentiin Shannonin luo. Alkoi väsyttää, ja joskus 11 aikaan lähdin hissillä alas kotiin, ja olin aikeissa mennä nukkumaan… MUTTA meidän kämppä oli täynnä ihmisiä ja musiikki pauhasi. Sitten mun kämppikset suunnilleen pakotti mut lähtemään Lazy Owliin. Noh, seuraavana aamuna oli hirveä väsymys, koska bileet jatkui täällä meidän kämpässä kun Lazy Owl meni kiinni. Yritin nukkua siinä mekastuksessa. Lopulta ilmeisesti joku kävi sanomassa, että olkaa hiljaa, ja sitten tulikin hiljaista onneksi.
Lauantaina käytiin aamu(päivä)lenkillä auringonpaisteisessa kelissä, ja oli tosi hyvät olosuhteet, paitsi että tuuli ihan järkyttävän kovaa. Täällä kyllä on paistanut aurinko lähes joka päivä. Se on kyllä piristävää Suomen harmauteen verrattuna. Otettiin vähän kuvia ja käytiin kävelemässä Wascana laken rannalla. Sitten lähdettiin porukalla kaupunkiin kiertelemään. Käytiin Second Cup-kahvilassa, joka on oikein mukava paikka, jossa tavallinen kahvi oli todella tyjyä.
Kun tultiin takaisin kotiin, meinasi tulla kiire, koska meidän kuljetus jääkiekko-otteluun lähti klo 17.00. Bussikuljetuksessa oli siis enimmäkseen kanadalaisia, jotka oli ihan tuiskeessa, ja ne huusi suunnilleen koko matkan siellä bussissa! Mentiin siis ensin jonnekin jäähallille katsomaan peliä Regina Cougars vs. Saskatoon Huskys. Regina vei voiton! Sen jälkeen mentiin taas samalla bussikuljetuksella keskustaan, baariin nimeltään Soho, joka oli aika luolamainen paikka, mutta siellä oli hyvää musiikkia. Oli kyllä ihan mukava ilta tanssilattialla.
Sunnuntaina oli jälleen väsynyt olo vähäisten yöunien jälkeen. En oikein tehnyt mitään ihmeellistä, oli aika hiljainen päivä. Illalla treffattiin TV loungessa, ja päätettiin varata hotelli Banffista, jonne olemme menossa spring breakillä. Banff on siis Calgaryn lähellä sijaitseva upea kansallispuisto Kalliovuorilla, jossa on 3 valtavaa laskettelukeskusta samalla alueella, aika lähellä toisiaan. Varattiin siis hotelli Lake Louisen ”kylästä” 4:ksi yöksi, ja hinnaksi tuli n.140 euroa. Eli ei ihan paha. Mutta kun siihen päälle lisää kaikki muut matkustus/ruoka/lasketteluvälinevuokrat/hissiliput, niin kyllähän siinä saa rahaa palamaan! Mutta tuskinpa meistä kukaan saa toista mahdollisuutta päästä laskettelemaan Kalliovuorille. Oon ihan innoissani tästä tulevasta reissusta! Ja siihen on enää kuukausi aikaa! Aivan mahtavaa lähteä sinne porukalla, meitä lähtee siis 7: minä, Ella, Shannon, Lotta, Nora, Mikko ja Ronny.
http://www.skibig3.com/
Torstaina aamusalin jälkeen oli taas koulua, ja koulun jälkeen olin ihan puhki, kun oli yrittänyt keskittyä kuuntelemaan kaiken tarkasti. Vietinkin sitten iltani tekemällä kouluhommia, ja sain kirjoitettua pari lyhyttä esseetäkin. Huh huh. Jos kokoajan tulee olemaan tällaista, niin mä oon ihan poikki sitten kevään lopussa. Illalla me mentiin sitten vielä hiphop-tunnille Ellan kanssa, koska ekalla viikolla ilmoittauduttiin siihen. Oli ihan jees, mutta paikalla oli joku sijainen, eikä meidän tuleva oikea opettaja.
Perjantaina olikin jo vähän kevyempi päivä, koska ei ollut koulua. Aamusalin jälkeen lähdettiin ruokakauppaan Ellan kanssa, ja rahdattiin sieltä mukanamme hirvittävät säkit ruokaa. Täällä on ilmeisesti pakko toimia näin, kun ruokaostokset tehdään vain kerran viikossa. Iltapäivällä meillä oli yksi vaihtareiden tapaaminen, nimeltään Chit, Chat & Chew, jossa juteltiin niitä näitä, ja ruokaa oli myös tarjolla. Saatiin Reginan kaupungin ”turistioppaat” ja exchange-tutorit kertoi eri asioista, mitä kaikkea täällä voi tehdä. Ilmoittauduttiin myös Moose Jawn retkelle, jossa käydään tutustumassa joihinkin tunneleihin, jossa Al Capone oli piilotellut jotain salakuljetusvarastojaan. Lisäksi retkellä käydään uimassa jossakin kuumassa lähteessä(?)
Meidän sali :)
Illalla lähdettiin taas Golden Mile-ostarille, minä, Ella, Shannon ja Adriana. Kierreltiin parissa kaupassa ja yritettiin löytää jotain hienompia vaatteita, koska niitä ei ollut tullut otettua mukaan kotoa. Sitten mentiin leffaan katsomaan Couples Retreat. Se oli kyllä tosi hauska, ja leffassakäynti maksoi vain 4 dollaria. Aikamoista. Sitten lähdettiin takaisin yliopistolle, ja mentiin Shannonin luo. Alkoi väsyttää, ja joskus 11 aikaan lähdin hissillä alas kotiin, ja olin aikeissa mennä nukkumaan… MUTTA meidän kämppä oli täynnä ihmisiä ja musiikki pauhasi. Sitten mun kämppikset suunnilleen pakotti mut lähtemään Lazy Owliin. Noh, seuraavana aamuna oli hirveä väsymys, koska bileet jatkui täällä meidän kämpässä kun Lazy Owl meni kiinni. Yritin nukkua siinä mekastuksessa. Lopulta ilmeisesti joku kävi sanomassa, että olkaa hiljaa, ja sitten tulikin hiljaista onneksi.
Lauantaina käytiin aamu(päivä)lenkillä auringonpaisteisessa kelissä, ja oli tosi hyvät olosuhteet, paitsi että tuuli ihan järkyttävän kovaa. Täällä kyllä on paistanut aurinko lähes joka päivä. Se on kyllä piristävää Suomen harmauteen verrattuna. Otettiin vähän kuvia ja käytiin kävelemässä Wascana laken rannalla. Sitten lähdettiin porukalla kaupunkiin kiertelemään. Käytiin Second Cup-kahvilassa, joka on oikein mukava paikka, jossa tavallinen kahvi oli todella tyjyä.
Kun tultiin takaisin kotiin, meinasi tulla kiire, koska meidän kuljetus jääkiekko-otteluun lähti klo 17.00. Bussikuljetuksessa oli siis enimmäkseen kanadalaisia, jotka oli ihan tuiskeessa, ja ne huusi suunnilleen koko matkan siellä bussissa! Mentiin siis ensin jonnekin jäähallille katsomaan peliä Regina Cougars vs. Saskatoon Huskys. Regina vei voiton! Sen jälkeen mentiin taas samalla bussikuljetuksella keskustaan, baariin nimeltään Soho, joka oli aika luolamainen paikka, mutta siellä oli hyvää musiikkia. Oli kyllä ihan mukava ilta tanssilattialla.
Sunnuntaina oli jälleen väsynyt olo vähäisten yöunien jälkeen. En oikein tehnyt mitään ihmeellistä, oli aika hiljainen päivä. Illalla treffattiin TV loungessa, ja päätettiin varata hotelli Banffista, jonne olemme menossa spring breakillä. Banff on siis Calgaryn lähellä sijaitseva upea kansallispuisto Kalliovuorilla, jossa on 3 valtavaa laskettelukeskusta samalla alueella, aika lähellä toisiaan. Varattiin siis hotelli Lake Louisen ”kylästä” 4:ksi yöksi, ja hinnaksi tuli n.140 euroa. Eli ei ihan paha. Mutta kun siihen päälle lisää kaikki muut matkustus/ruoka/lasketteluvälinevuokrat/hissiliput, niin kyllähän siinä saa rahaa palamaan! Mutta tuskinpa meistä kukaan saa toista mahdollisuutta päästä laskettelemaan Kalliovuorille. Oon ihan innoissani tästä tulevasta reissusta! Ja siihen on enää kuukausi aikaa! Aivan mahtavaa lähteä sinne porukalla, meitä lähtee siis 7: minä, Ella, Shannon, Lotta, Nora, Mikko ja Ronny.
http://www.skibig3.com/
keskiviikko 13. tammikuuta 2010
Arki alkaa.
10.1-13.1.10
Nyt onkin kulunut vähän pidemmän aikaa viimeisestä päivityksestä, joten täytyy varmaankin aloittaa sunnuntaista. Sunnuntaina ei tehty oikeastaan mitään erityistä, käytiin salilla, katsottiin telkkaria ja juttelin myös mesessä Suomeen päin. Maanantaina aloitettiin päivä taas salilla, ja sitten kävin viimeinkin ostamassa kaikki tarvittavat oppikirjat kursseilleni, ja oli kyllä suhteellisen kallis reissu, 120 dollaria. Huh huh. Tämä sisälsi siis 3 oppikirjaa, eikä yksinään niistä ollut mikään Woolfolk-tyylinen kaikenkattava perusteos.
Kyllä me suomalaiset ollaan onnekkaita! Olen vähän ottanut selvää näistä lukukausimaksuista, ja ne on ihan hillittömän suuret! Ja sitten täällä täytyy ostaa kaikki kirjatkin! Eikö täällä ole kuultu kirjastosta? Ihan uskomatonta, että me voidaan Suomessa saada yliopistotutkinto suunnilleen ilmaiseksi. Kyllä Suomessa on kaikki niin hyvin. Netti toimii moitteettomasti, liittymähinnat on halpoja, vessanpöntöt on järkeviä, pitkän matkan bussit toimii, junaliikenne toimii, lakanat on järkeviä (ja halpoja), leffateattereihin saa varata istumapaikat, 1- ja 2 sentin kolikoita ei käytetä, sirukortteja osataan käyttää, on halpalentoyhtiöitä, tuotteita myydään myös pienissä paketeissa, on tiskiharjoja, on vahvempia muovikasseja… Listan päivitys jatkuu. Mutta onhan täällä silti hauskaa ja jännittävää, ja ainakin oppii arvostamaan Suomea ja sitä, kuinka hyvin asiat siellä ovat. Odotan kyllä innolla sitä, jos Olympialaisissa tulee Suomi – Kanada ottelu, niin sitten voidaan pistää kisastudio pystyyn suomalaisten kesken!
Maanantaina meillä oli myös Exhange meeting, jossa saatiin vähän tarjoilua ja vain juteltiin keskenämme, ja myös niiden kanadalaisten vaihtareiden kanssa, jotka eivät vielä olleet lähteneet omiin vaihtopaikkoihinsa Eurooppaan. Sen jälkeen kävimme Ellan kanssa tutustumassa paikalliseen postitoimistoon, ja huomasimme, että eipä ollut kovin kallista lähettää Suomeen asioita. Illalla katsottiin porukalla taas telkkaria jo niin tutuksi käyneessä TV-loungessa 12-kerroksessa.
Tiistaina olikin sitten jännittävä päivä! Ensimmäiset oikeat kurssit alkoivat siis mulla, muillahan ne olivat jo alkaneet viime viikolla. Ensimmäisenä oli vuorossa ympäristö- ja luonnontiedon kurssi, jonka tunnit olivat 9.30-12.20. Jännitti kyllä aikalailla, kun menin hieman ajoissa, jotta ehdin esitellä itseni opettajalle. Opettajana toimi mies nimeltään Tom Ash, joka vaikutti erittäin innostuneelta omasta alastaan. Tom Ashin poika oli kuulemma ollut vaihto-oppilaana Suomessa, Turun yliopistossa. Aika hauska sattuma! Ensimmäisessä tapaamisessa kerrottiin lähinnä siitä, mitä kurssi tulee pitämään sisällään, ja järkytyin siitä, kuinka paljon työtä tulee olemaan. En oikeastaan ehkä työn määrästä niinkään, vaan siitä, että englannin kieli lisää aika reilusti vaikeusastetta kaikkiin kirjallisiin, pitkiin raportteihin ja essee-tehtäviin, joita oli siis paljon. Hikikarpalot kihosivat otsalleni pelkästä ajatuksesta! Kun kurssin lopputehtäviä selitettiin, osa jutuista meni hieman ohi… Mutta sain jo tehtyä tuttavuutta kurssikavereideni kanssa, joista kaikki olivat siis tyttöjä. Sain myös kuulla, että myöhemmin keväällä minulla on 3 viikon tauko kahden kurssin osalta, koska kyseiset kurssit ovat 2.vuosikurssin opiskelijoiden kursseja, ja heillä on silloin meneillään opetusharjoittelu! Nooh, voin sitten sinä aikana panostaa kolmanteen kurssiini, ja tehdä ahkerasti kahden muun tehtäviä! ;) Ylipäätään ensimmäiset tunnit vaikuttivat aika samanlaisilta kuin POM-opinnot Suomessakin, eli aika vähän luennointia ja paljon tekemistä. Nytkin jo askarreltiin ekalla science-tunnilla.
Seuraavaksi oli sitten 3.vuosikurssin kurssi, kirjoittamisen opettaminen. Tässä ryhmässä ihmiset olivat siis enemmän mun ikäisiä, ja ryhmässä oli tällä kertaa yksi miespuolinenkin. Tässäkin kurssissa on tiedossa aivan älyttömästi tuskan hikeä ja paljon hommia, eli laajoja kirjoitustehtäviä, juuri sen englannin takia. Muuten luulen, että kyseessä on todella mielenkiintoinen kurssi. Ilmeisesti siellä kirjoitetaan paljon itse. Se on kivaa (mutta tietysti haastavaa, englanniksi…) ja odotan kyllä ihan innolla erilaisia asioita, mitä tunneilla tehdään. Kurssilla kerrotaan, miten lasten kanssa voi käyttää erilaisia kirjoittamisen tapoja, ja miten lapsia voi auttaa kehittymään kirjoittamisessa. Myös tällä kurssilla sain jo kontaktia ihmisiin. Täällä kaikki ovat paljon helposti lähestyttävämpiä, ja kaikkien mielestä on todella jännää, että tulen Suomesta. Monet tulevat siis innokkaina juttelemaan kun kuulevat, että olen kotoisin Suomesta.
Illalla käytiin Southland Mallissa minä, Ella, Shannon ja Norby, ja sitten mentiin taas TV-loungeen katsomaan leffaa samalla porukalla. Ei siis mitään erikoista, mutta mukavaa hengailua!
Tänään, eli keskiviikkoaamuna kävimme taas normaaliin tapaan salilla (ollaan käyty joka aamu!) ja sen jälkeen käytiin syömässä ilmaiset pancakesit, kun täällä yliopistolla on sellainen Frost Week, ja siihen liittyi mm. ilmainen Pancake-breakfast. Sitten kävin suihkussa ja 10.30 alkoi terveystiedon kurssi. Odotin kyseistä kurssia innolla, koska se on aina ollut yksi lempiaineistani, enkä kyllä pettynyt yhtään. Opettaja oli semmoinen todella mukava n. 35-vuotias nainen, joka oli todella innostava! ”Luento” kesti 4 tuntia, mutta ei se kyllä tuntunut luennolta ollenkaan! Kokoajan tehtiin vaikka mitä aktiviteetteja, siis juuri sellaisia, joita lastenkin kanssa voi tehdä. Oli oikein hauskaa! Koko ryhmä koostui jälleen vain tytöistä, ja sain jo juteltua monien kanssa, koska tehtiin niin paljon erilaisia ryhmä-juttuja tunnin aikana. Ekalla kerralla ei vielä kerrottu, kuinka paljon erilaisia tehtäviä tulee, mutta vähän kyllä pelottaa tämänkin aineen osalta…
Unohdin muuten varmaan mainita, että ostettiin viimeviikolla paikalliset SIM-kortit, joita ei saatu edes toimimaan, mutta nyt keskiviikkona Shannon auttoi meitä soittamaan johonkin Rogers-liittymän asiakaspalveluun, ja saatiin ne vihdoin ja viimein toimimaan! Nyt mulla on siis kanadalainen numero, ja on turhaa yrittää saada mua kiinni vanhasta numerosta, koska sen SIM-kortti on nyt lepäämässä pöytälaatikossa muutaman kuukauden. Kysykää numeroa mesessä/skypessä/facebookissa jos haluatte tietää sen. Taidanpa tästä lukea ”läksyni” eli yleensä tulee jokaisesta aineesta jokin ”reading” seuraavaksi kerraksi. Täällä tämä opiskelutahti on kuin lukiossa. Sanoisin näin. Mutta eiköhän tässä pärjätä, ja aina voi vedota siihen, että on tyhmä vaihtari, joka ei tajua :D Huomenna on taas science-kurssia ja kirjoittamisen opettamista. Aika jännää.
Nyt onkin kulunut vähän pidemmän aikaa viimeisestä päivityksestä, joten täytyy varmaankin aloittaa sunnuntaista. Sunnuntaina ei tehty oikeastaan mitään erityistä, käytiin salilla, katsottiin telkkaria ja juttelin myös mesessä Suomeen päin. Maanantaina aloitettiin päivä taas salilla, ja sitten kävin viimeinkin ostamassa kaikki tarvittavat oppikirjat kursseilleni, ja oli kyllä suhteellisen kallis reissu, 120 dollaria. Huh huh. Tämä sisälsi siis 3 oppikirjaa, eikä yksinään niistä ollut mikään Woolfolk-tyylinen kaikenkattava perusteos.
Kyllä me suomalaiset ollaan onnekkaita! Olen vähän ottanut selvää näistä lukukausimaksuista, ja ne on ihan hillittömän suuret! Ja sitten täällä täytyy ostaa kaikki kirjatkin! Eikö täällä ole kuultu kirjastosta? Ihan uskomatonta, että me voidaan Suomessa saada yliopistotutkinto suunnilleen ilmaiseksi. Kyllä Suomessa on kaikki niin hyvin. Netti toimii moitteettomasti, liittymähinnat on halpoja, vessanpöntöt on järkeviä, pitkän matkan bussit toimii, junaliikenne toimii, lakanat on järkeviä (ja halpoja), leffateattereihin saa varata istumapaikat, 1- ja 2 sentin kolikoita ei käytetä, sirukortteja osataan käyttää, on halpalentoyhtiöitä, tuotteita myydään myös pienissä paketeissa, on tiskiharjoja, on vahvempia muovikasseja… Listan päivitys jatkuu. Mutta onhan täällä silti hauskaa ja jännittävää, ja ainakin oppii arvostamaan Suomea ja sitä, kuinka hyvin asiat siellä ovat. Odotan kyllä innolla sitä, jos Olympialaisissa tulee Suomi – Kanada ottelu, niin sitten voidaan pistää kisastudio pystyyn suomalaisten kesken!
Maanantaina meillä oli myös Exhange meeting, jossa saatiin vähän tarjoilua ja vain juteltiin keskenämme, ja myös niiden kanadalaisten vaihtareiden kanssa, jotka eivät vielä olleet lähteneet omiin vaihtopaikkoihinsa Eurooppaan. Sen jälkeen kävimme Ellan kanssa tutustumassa paikalliseen postitoimistoon, ja huomasimme, että eipä ollut kovin kallista lähettää Suomeen asioita. Illalla katsottiin porukalla taas telkkaria jo niin tutuksi käyneessä TV-loungessa 12-kerroksessa.
Tiistaina olikin sitten jännittävä päivä! Ensimmäiset oikeat kurssit alkoivat siis mulla, muillahan ne olivat jo alkaneet viime viikolla. Ensimmäisenä oli vuorossa ympäristö- ja luonnontiedon kurssi, jonka tunnit olivat 9.30-12.20. Jännitti kyllä aikalailla, kun menin hieman ajoissa, jotta ehdin esitellä itseni opettajalle. Opettajana toimi mies nimeltään Tom Ash, joka vaikutti erittäin innostuneelta omasta alastaan. Tom Ashin poika oli kuulemma ollut vaihto-oppilaana Suomessa, Turun yliopistossa. Aika hauska sattuma! Ensimmäisessä tapaamisessa kerrottiin lähinnä siitä, mitä kurssi tulee pitämään sisällään, ja järkytyin siitä, kuinka paljon työtä tulee olemaan. En oikeastaan ehkä työn määrästä niinkään, vaan siitä, että englannin kieli lisää aika reilusti vaikeusastetta kaikkiin kirjallisiin, pitkiin raportteihin ja essee-tehtäviin, joita oli siis paljon. Hikikarpalot kihosivat otsalleni pelkästä ajatuksesta! Kun kurssin lopputehtäviä selitettiin, osa jutuista meni hieman ohi… Mutta sain jo tehtyä tuttavuutta kurssikavereideni kanssa, joista kaikki olivat siis tyttöjä. Sain myös kuulla, että myöhemmin keväällä minulla on 3 viikon tauko kahden kurssin osalta, koska kyseiset kurssit ovat 2.vuosikurssin opiskelijoiden kursseja, ja heillä on silloin meneillään opetusharjoittelu! Nooh, voin sitten sinä aikana panostaa kolmanteen kurssiini, ja tehdä ahkerasti kahden muun tehtäviä! ;) Ylipäätään ensimmäiset tunnit vaikuttivat aika samanlaisilta kuin POM-opinnot Suomessakin, eli aika vähän luennointia ja paljon tekemistä. Nytkin jo askarreltiin ekalla science-tunnilla.
Seuraavaksi oli sitten 3.vuosikurssin kurssi, kirjoittamisen opettaminen. Tässä ryhmässä ihmiset olivat siis enemmän mun ikäisiä, ja ryhmässä oli tällä kertaa yksi miespuolinenkin. Tässäkin kurssissa on tiedossa aivan älyttömästi tuskan hikeä ja paljon hommia, eli laajoja kirjoitustehtäviä, juuri sen englannin takia. Muuten luulen, että kyseessä on todella mielenkiintoinen kurssi. Ilmeisesti siellä kirjoitetaan paljon itse. Se on kivaa (mutta tietysti haastavaa, englanniksi…) ja odotan kyllä ihan innolla erilaisia asioita, mitä tunneilla tehdään. Kurssilla kerrotaan, miten lasten kanssa voi käyttää erilaisia kirjoittamisen tapoja, ja miten lapsia voi auttaa kehittymään kirjoittamisessa. Myös tällä kurssilla sain jo kontaktia ihmisiin. Täällä kaikki ovat paljon helposti lähestyttävämpiä, ja kaikkien mielestä on todella jännää, että tulen Suomesta. Monet tulevat siis innokkaina juttelemaan kun kuulevat, että olen kotoisin Suomesta.
Illalla käytiin Southland Mallissa minä, Ella, Shannon ja Norby, ja sitten mentiin taas TV-loungeen katsomaan leffaa samalla porukalla. Ei siis mitään erikoista, mutta mukavaa hengailua!
Tänään, eli keskiviikkoaamuna kävimme taas normaaliin tapaan salilla (ollaan käyty joka aamu!) ja sen jälkeen käytiin syömässä ilmaiset pancakesit, kun täällä yliopistolla on sellainen Frost Week, ja siihen liittyi mm. ilmainen Pancake-breakfast. Sitten kävin suihkussa ja 10.30 alkoi terveystiedon kurssi. Odotin kyseistä kurssia innolla, koska se on aina ollut yksi lempiaineistani, enkä kyllä pettynyt yhtään. Opettaja oli semmoinen todella mukava n. 35-vuotias nainen, joka oli todella innostava! ”Luento” kesti 4 tuntia, mutta ei se kyllä tuntunut luennolta ollenkaan! Kokoajan tehtiin vaikka mitä aktiviteetteja, siis juuri sellaisia, joita lastenkin kanssa voi tehdä. Oli oikein hauskaa! Koko ryhmä koostui jälleen vain tytöistä, ja sain jo juteltua monien kanssa, koska tehtiin niin paljon erilaisia ryhmä-juttuja tunnin aikana. Ekalla kerralla ei vielä kerrottu, kuinka paljon erilaisia tehtäviä tulee, mutta vähän kyllä pelottaa tämänkin aineen osalta…
Unohdin muuten varmaan mainita, että ostettiin viimeviikolla paikalliset SIM-kortit, joita ei saatu edes toimimaan, mutta nyt keskiviikkona Shannon auttoi meitä soittamaan johonkin Rogers-liittymän asiakaspalveluun, ja saatiin ne vihdoin ja viimein toimimaan! Nyt mulla on siis kanadalainen numero, ja on turhaa yrittää saada mua kiinni vanhasta numerosta, koska sen SIM-kortti on nyt lepäämässä pöytälaatikossa muutaman kuukauden. Kysykää numeroa mesessä/skypessä/facebookissa jos haluatte tietää sen. Taidanpa tästä lukea ”läksyni” eli yleensä tulee jokaisesta aineesta jokin ”reading” seuraavaksi kerraksi. Täällä tämä opiskelutahti on kuin lukiossa. Sanoisin näin. Mutta eiköhän tässä pärjätä, ja aina voi vedota siihen, että on tyhmä vaihtari, joka ei tajua :D Huomenna on taas science-kurssia ja kirjoittamisen opettamista. Aika jännää.
lauantai 9. tammikuuta 2010
Viikonloppumeininkiä
7.1-9.1.10
Torstaina oli ekat luennot, oli kyllä ihan mielenkiintoisia. Ne ei siis oikeastaan kuuluneet mulle mitenkään, mutta menin silti kuuntelemaan. Siellä kerrottiin mm. siitä, mitä pitää opettajana tehdä, jos koulussa tulee ampumistilanne. Ihan hyödyllistä kyllä, kun ottaa huomioon Suomenkin tapaukset...
Oon käynyt jokapäivä salilla aamuvarhaisella, ja on ollut kyllä ihan mahtavaa aloittaa päivä urheilemalla. I like it! Oon myös tehnyt ensimmäiset ateriani kaasuliedellä, enkä edes sytyttänyt koko paikkaa tuleen! Wohou. Noh, eipä se edes ollut hankala käyttää. Kun kysyin kämppikseltä, tarviiko tässä tulitikkuja, se vaan huudahti "GOD NO!" Se oli siis varsin samanlainen kuin normihellat Suomessa, pelkästään se mihin kattila laitetaan, on erinäköinen.
Perjantaina ei ollut koulua, mutta lähdettiin iltapäivällä käymään ruokakaupassa ja paikallisessa Alkossa, ja ostettiin vähän juotavaa ja syötävää illaksi, koska meillä oli ensimmäiset bileet! Ostin myös samalla keikalla aivan ihanat ja HALVAT (13 e suunnilleen) Vans-kengät lähinnä sisäkäyttöön nyt, mutta myöhemmin kun lumet sulaa, myös ulkokäyttöön! Ne on mustat ja niissä on pieniä seeproja! Tuntuu että oon ostanut tällä ekalla viikolla ihan HIRVEESTI kaikkea tarpeellista (tai tarpeetonta, esim. niitä muovikukkia). Mutta täällä on paljon halvempaa, joten ei tässä nyt vararikossa olla. Paras ostos oli kyllä uudet kuulokkeet. Pinkit!
Perjantaina siis mentiin eka Norbyn luokse North toweriin ja sitten sieltä myöhemmin Lazy Owliin. Oli kyllä ihan tosi hauska ilta! Tanssittiin aika paljon Owlissa, mutta siellä oli vähän huono DJ. Tutustuttiin paljon taas uusiin ihmisiin, lähinnä kanadalaisiin. Norby on ihan paras, kun se huolehtii meistä tytöistä! Omien sanojensa mukaan hän on saanut "katolisen kasvatuksen". Yöllä kun lähdetään baarista, niin yliopiston "väliovet" on kiinni, joten on pakko mennä ulkokautta takaisin. Minä, Norby ja Shannon puhuttiin paluumatkalla henkeviä. Sitten käytiin vielä Norbylla ja syötiin nuggetteja. Sitten mentiin omiin koteihin nukkumaan, ja jostain kumman syystä tuli aika paha koti-ikävä. Mutta siitä selvittiin.
Lauantaiaamuna oli kohtalainen väsymys, mutta ihan ok olotila. Tänään oli poikkeus, ei salille! Lähdettiin kaupungille, ja vietettiin siellä oikeastaan koko päivä, minä, Ella, Shannon, Nora ja Lotta, ja nähtiin Olympia tuli-kulkue! Ilmassa oli kyllä suuren (urheilu)juhlan tuntua! Mutta oli kylmä. Hrrr. Vaikka mullakin oli LONG JOHNit jalassa, ja paksut, lämpimät housut ja vaikka mahdolliset varusteet. Lammaspohjalliset on kyllä aivan mainiot! Paras keksintö ikinä näille keleille! Thank you mum! <3 Illemmalla hengailtiin TV loungessa ylimmässä kerroksessa ja nähtiin illan päätös ilotulitus aitiopaikalta. Norby (partyman) oli lähdössä TAAS juhlimaan, ja yritti houkutella meitä mukaan, mutta me oltiin väsyneitä kuin pienet eläimet. Nyt tässä kirjoittelen tätä blogia ja mietiskelen semmosta yhtä yllätystä yhdelle tyypille. Sittenpähän näkee kun se tulee! Kohta pitää mennä nukkumaan, että jaksaa huomenna taas.... SALILLE!
Ai niin pari asiaa piti vielä mainita: kolmas kämppis saapui, nimeltään Rhea, kanadalainen, ihan jees varmastikin. On kivaa, että alkaa syntymään tämmöinen porukka jo. Shannon ja Norby on mahtavia tyyppejä. Aussie and Mexican. Australian English is really getting on. We have our beanies on, we are drinking grog with our mates and we are eating lollies with tomatosauce. And of course having chewy after! Mun maha on sekasin kun se ei saa ruisleipää/tarpeeksi kuituja!! Huomenna syön aamupalaksi puuroa ja mustikoita. NAM.
Torstaina oli ekat luennot, oli kyllä ihan mielenkiintoisia. Ne ei siis oikeastaan kuuluneet mulle mitenkään, mutta menin silti kuuntelemaan. Siellä kerrottiin mm. siitä, mitä pitää opettajana tehdä, jos koulussa tulee ampumistilanne. Ihan hyödyllistä kyllä, kun ottaa huomioon Suomenkin tapaukset...
Oon käynyt jokapäivä salilla aamuvarhaisella, ja on ollut kyllä ihan mahtavaa aloittaa päivä urheilemalla. I like it! Oon myös tehnyt ensimmäiset ateriani kaasuliedellä, enkä edes sytyttänyt koko paikkaa tuleen! Wohou. Noh, eipä se edes ollut hankala käyttää. Kun kysyin kämppikseltä, tarviiko tässä tulitikkuja, se vaan huudahti "GOD NO!" Se oli siis varsin samanlainen kuin normihellat Suomessa, pelkästään se mihin kattila laitetaan, on erinäköinen.
Perjantaina ei ollut koulua, mutta lähdettiin iltapäivällä käymään ruokakaupassa ja paikallisessa Alkossa, ja ostettiin vähän juotavaa ja syötävää illaksi, koska meillä oli ensimmäiset bileet! Ostin myös samalla keikalla aivan ihanat ja HALVAT (13 e suunnilleen) Vans-kengät lähinnä sisäkäyttöön nyt, mutta myöhemmin kun lumet sulaa, myös ulkokäyttöön! Ne on mustat ja niissä on pieniä seeproja! Tuntuu että oon ostanut tällä ekalla viikolla ihan HIRVEESTI kaikkea tarpeellista (tai tarpeetonta, esim. niitä muovikukkia). Mutta täällä on paljon halvempaa, joten ei tässä nyt vararikossa olla. Paras ostos oli kyllä uudet kuulokkeet. Pinkit!
Perjantaina siis mentiin eka Norbyn luokse North toweriin ja sitten sieltä myöhemmin Lazy Owliin. Oli kyllä ihan tosi hauska ilta! Tanssittiin aika paljon Owlissa, mutta siellä oli vähän huono DJ. Tutustuttiin paljon taas uusiin ihmisiin, lähinnä kanadalaisiin. Norby on ihan paras, kun se huolehtii meistä tytöistä! Omien sanojensa mukaan hän on saanut "katolisen kasvatuksen". Yöllä kun lähdetään baarista, niin yliopiston "väliovet" on kiinni, joten on pakko mennä ulkokautta takaisin. Minä, Norby ja Shannon puhuttiin paluumatkalla henkeviä. Sitten käytiin vielä Norbylla ja syötiin nuggetteja. Sitten mentiin omiin koteihin nukkumaan, ja jostain kumman syystä tuli aika paha koti-ikävä. Mutta siitä selvittiin.
Lauantaiaamuna oli kohtalainen väsymys, mutta ihan ok olotila. Tänään oli poikkeus, ei salille! Lähdettiin kaupungille, ja vietettiin siellä oikeastaan koko päivä, minä, Ella, Shannon, Nora ja Lotta, ja nähtiin Olympia tuli-kulkue! Ilmassa oli kyllä suuren (urheilu)juhlan tuntua! Mutta oli kylmä. Hrrr. Vaikka mullakin oli LONG JOHNit jalassa, ja paksut, lämpimät housut ja vaikka mahdolliset varusteet. Lammaspohjalliset on kyllä aivan mainiot! Paras keksintö ikinä näille keleille! Thank you mum! <3 Illemmalla hengailtiin TV loungessa ylimmässä kerroksessa ja nähtiin illan päätös ilotulitus aitiopaikalta. Norby (partyman) oli lähdössä TAAS juhlimaan, ja yritti houkutella meitä mukaan, mutta me oltiin väsyneitä kuin pienet eläimet. Nyt tässä kirjoittelen tätä blogia ja mietiskelen semmosta yhtä yllätystä yhdelle tyypille. Sittenpähän näkee kun se tulee! Kohta pitää mennä nukkumaan, että jaksaa huomenna taas.... SALILLE!
Ai niin pari asiaa piti vielä mainita: kolmas kämppis saapui, nimeltään Rhea, kanadalainen, ihan jees varmastikin. On kivaa, että alkaa syntymään tämmöinen porukka jo. Shannon ja Norby on mahtavia tyyppejä. Aussie and Mexican. Australian English is really getting on. We have our beanies on, we are drinking grog with our mates and we are eating lollies with tomatosauce. And of course having chewy after! Mun maha on sekasin kun se ei saa ruisleipää/tarpeeksi kuituja!! Huomenna syön aamupalaksi puuroa ja mustikoita. NAM.
keskiviikko 6. tammikuuta 2010
Uutta, uutta, uutta!
5.1-6.1.09
Tiistaina meillä oli siis orientaatio heti aamusta. Odotin sitä innolla, että saataisiin tietää enemmän kaikista asioista. Vähän kyllä jännitti myös! Käytiin aamulla ennen orientaation alkamista Ellan kanssa Tim Horton’silla, joka on paikallinen Starbuck’s, ja kuulemma kaikki kanadalaiset on siihen ihan hulluina. Pieni kahvi (joka EI tod. ole pieni!) maksaa 1,13 dollaria, eli 0,70 euroa. Ei siis turhan kalliit aamukahvit. Syötiin siinä myös aamupalaa, koska ei oltu vielä käyty ruokakaupassa ollenkaan.
Orientaation alussa saatiin sellaiset kansiot, jossa oli kaikenlaisia lappuja ja esitteitä ja tiedotteita ja karttoja yms. Laitettiin nimilaput paikalleen, ja mentiin semmoiseen vanhanaikaiseen luokkahuoneeseen istumaan. Paikallinen koordinaattori toivotti meidät tervetulleeksi, ja käytiin esittelykierros. Yhteensä kansainvälisiä opiskelijoita oli ehkä 40 suunnilleen. Uusia vaihto-oppilaita oli 15. Meitä suomalaisia on täällä siis yhteensä 5: minä, Ella ja Mikko Jyväskylästä, ja Nora ja Lottaliina Turun amk:sta. Seuraavaksi meillä oli sellaiset ”messut”, joissa kaikilla tiedekunnilla oli oma ständi. Lisäksi siellä oli mm. paikallinen ylioppilaskunta ja ”athletics and recreation” ja vaikka mitä muutakin. Sieltä sai keräillä lisää info-lappusia ja kaikkea ilmaista roinaa. Sitten meillä oli ilmainen lounas (joka oli pizzapaloja ja caesar-salaattia), jonne mentiin yhdessä turkulaisen Noran ja australialaisen Shannonin kanssa, johon oltiin tutustuttu myös. Juteltiin siis siellä messuilla ihan tosi monille ihmisille, enkä kyllä mitenkään muista enää kaikkien nimiä! Kaikki kyseli toisiltaan mistä tulet, mitä opiskelet, miltä tuntuu yms. Hirveetä hulinaa oli kyllä orientaatio.
Lounaan jälkeen käytiin hakemassa Student ID-kortit, joihin otettiin kuva (josta tuli ihan karu!) paikanpäällä. Meillä olisi ollut sellainen tutustumiskierros, mutta koettiin olevamme jo sen verran kartalla, että päätettiin jättää se väliin, koska oltiin viimeinkin löydetty paljon puhuttu Norberto, joka oli siis tyyppi, jolle edelliset suomalaiset oli jättäneet kaikki kamansa, esim. astiat yms. Norberto siis on ollut täällä jo syyslukukauden, ja hän tiesi siis suunnilleen kaikesta kaiken. Hyvä opas meille siis! Norberto on Meksikosta, ja vaikuttaa oikein mukavalta! Käytiin hakemassa suomalaisten roinat siis Norberton luota, ja jaettiin kaikki kamppeet mun, Ellan, Mikon ja Shannonin kesken. Nyt mulla on siis kattila, ruokailuvälineet, lautanen, kuppi, lasi ym. tarpeellisia keittiövälineitä.
Lähdettiin ruokaostoksille, minä, Ella, Norberto ja Shannon. Oli kyllä hauskaa katsoa, kun Shannon oli ihan innoissaan lumesta, kun eipä Australiassa paljoa lunta satele. Shannon ja Norberto vaikuttaa siis todella mukavilta molemmat. Ajettiin siis bussilla lähimmälle ”ostarille” eli Golden Mile-ostoskeskukseen, jossa oli jonkin verran kauppoja, sekä halpa leffateatteri, jossa liput maksaa 3 dollaria, eli 1,8 euroa. Bussimatka kesti ehkä 5 minuuttia, sen olisi siis voinut hyvin kävellä, mutta kaikki vaan pyöritteli silmiään, kun ehdotettiin sitä. ”Crazy Finns!” (ja lämpötila oli suunnilleen ihan siedettävät -15 astetta) Käytiin Extra Foods nimisessä kaupassa tekemässä supersuuret ruokaostokset, jotka maksoi suunnilleen 60 dollaria, eli 37 euroa. Voisin sanoa, että on kyllä paljon halvempaa täällä kuin Suomessa. Nyt oli siis ruokaakin, eli ei hätää. Käytiin myös paikallisessa Alkossa katsomassa mikä on tarjonta. Luultiin Ellan kanssa, että joudutaan juomaan vain viiniä, koska kumpikaan meistä ei tykkää yhtään kaljasta, mutta olipas siellä kuitenkin VAIKKA MITÄ. (Jotain ihmeellisiä siiderijuomia myös, isoissa, kahden litran pulloissa.) Ehkäpä perjantaina käydään ostamassa vähän maistiaisia!
Mentiin viemään ruokaostokset kotiin, ja järjestelin vähän mun astioita kaappiin. Kämppikseni Sarah, joka on kanadalainen, oli tullut kotiin, ja juteltiin jonkin verran. Vaikutti hieman hiljaiselta, mutta ihan avuliaalta tyttöseltä. Illalla mentiin sitten koko vaihtariporukka kampuksen baariin, Lazy Owliin katsomaan nuorten MM jääkiekkopeliä, Kanada – USA. Kyseessä oli siis kultaottelu, ja Kanada valitettavasti hävisi, mutta se oli tosi pienestä kiinni. USA sai ekan maalin jatkoajalla, ja se oli sitten siinä. Kyseinen peli, jota me katottiin telkkarista, pelattiin siis Saskatoonissa, joka on parin sadan kilometrin päässä täältä. Oli kuitenkin niin väsynyt olo, että lähdettiin heti pelin jälkeen kotiin nukkumaan!
Keskiviikkona, eli tänään, lähdettiin Ellan kanssa aamulla salille klo 7.30! Vähän oli siistiä kävellä omalta kotiovelta treenivaatteissa sisäkautta salille. Tämä koko yliopisto on kyllä ihan niin kuin jossain laivalla olisi, kun ei tarvitse ikinä takkia, jos ei ole lähdössä Luther Collegeen Mikon luokse, tai keskustaan/muualle merta edemmäs kalaan. Ja voi mikä Sali meitä odottikaan! Aivan uskomattoman hieno ja uusi, ja kaikki löytyi! Lisänä vielä 200 metrin juoksurata ja uimahalli. Ei kyllä Elixiakaan pärjää tässä vertailussa. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä! Täältä mut löytää tästä lähtien joka aamu. Voiko olla parempaa tapaa aloittaa päivänsä?
Salin jälkeen kävin kotona suihkussa, ja valmistauduin ensimmäisille oppitunneille. Mulla olisi pitänyt siis olla terveystiedon kurssi, mutta kun menin innokkaana opiskelijana jo hyvissä ajoin paikanpäälle, sain huomata, että koko Education rakennuksessa oli jokin ihmeen konferenssi meneillään. Suuntasin siis kulkuni opinto-ohjaajani luokse, koska tiesin hänen työhuoneensa numeron. Löysinkin siis Darcin työhuoneen, ja hän sanoi, että oli unohtanut ilmoittaa mulle, että poikkeuksellisesti kaikki normaalit tunnit on peruttu keskiviikon ja torstain osalta sen konferenssin takia. Kaikki ”normaalit” kasvatustieteen opiskelijat siis osallistuivat siihen, mutta mun ei kuulemma ollut pakko, mutta saisin jos haluaisin. Darci kertoi paljon kaikkea informaatiota, ja sain taas lisää info-paketteja ja lehtisiä. Käytiin katsomassa, mistä löytyy kampuksen kirjakauppa, koska mun täytyy ostaa muutama kirja kahdelle kurssille. Lisäksi sain tiedot konferenssin luennoista ja ”workshopeista”, joita on tarjolla, ja Darci sanoi, että voin osallistua jos haluan. Mulla ei siis sittenkään ala vielä normaalit kurssit, kuin vasta ensi viikolla. Katsoin konferenssiin kuuluvat luennot ja muut läpi infopaketista, ja tänään ei sitten ollut yhtään sellaista, mikä olisi ollut kiinnostavaa/hyödyllistä, mutta sen sijaan huomenna menen kuuntelemaan pari luentoa. Siitä se opiskelu sitten alkaa!
Näin lounasaikaan Meagenin, ja juteltiin pitkät pätkät yhdessä yliopiston kahvilassa. Hän lupasi kysyä yhdeltä kaveriltaan, joka on töissä Sasktel-operaattorilla, että jos saisin sitä kautta hommattua ilmaisen puhelimen. Ilmeisesti täällä puhelimissa ei ole ollenkaan Sim-kortteja, joten mun puhelin ei käy paikalliseen liittymään. Kieli tuntuu jo jotenkin luonnistuvan paljon sutjakammin, kun on kuitenkin jo käyttänyt sitä aika paljon! Varsinkin muiden vaihtareiden seurassa ei kyllä jännitä ollenkaan, koska muutkaan ei puhu kieltä täydellisesti. Mun toinen kämppis tuli tänään, hän oli nimeltään Paige, myöskin kanadalainen, ja vaikutti oikein mukavalta!
Tänään illalla menen käymään Ellan luona, ja sitten me mennään kattomaan telkkaria, koska Ella oli saanut läksyn katsoa jonkin tietyn ohjelman. Sitten käydään varmaankin uudestaan siellä kirjakaupassa ostamassa mahdollisesti niitä kirjoja! Ulkona on aivan mielettömän kaunis ilma, aurinko paistaa, mutta siellä on JÄÄTÄVÄÄ, koska tuulee kovaa, ja lämpöä on -25 astetta. Huh. Mutta päivittelen taas muutaman päivän päästä uusia kujeita :)
Tiistaina meillä oli siis orientaatio heti aamusta. Odotin sitä innolla, että saataisiin tietää enemmän kaikista asioista. Vähän kyllä jännitti myös! Käytiin aamulla ennen orientaation alkamista Ellan kanssa Tim Horton’silla, joka on paikallinen Starbuck’s, ja kuulemma kaikki kanadalaiset on siihen ihan hulluina. Pieni kahvi (joka EI tod. ole pieni!) maksaa 1,13 dollaria, eli 0,70 euroa. Ei siis turhan kalliit aamukahvit. Syötiin siinä myös aamupalaa, koska ei oltu vielä käyty ruokakaupassa ollenkaan.
Orientaation alussa saatiin sellaiset kansiot, jossa oli kaikenlaisia lappuja ja esitteitä ja tiedotteita ja karttoja yms. Laitettiin nimilaput paikalleen, ja mentiin semmoiseen vanhanaikaiseen luokkahuoneeseen istumaan. Paikallinen koordinaattori toivotti meidät tervetulleeksi, ja käytiin esittelykierros. Yhteensä kansainvälisiä opiskelijoita oli ehkä 40 suunnilleen. Uusia vaihto-oppilaita oli 15. Meitä suomalaisia on täällä siis yhteensä 5: minä, Ella ja Mikko Jyväskylästä, ja Nora ja Lottaliina Turun amk:sta. Seuraavaksi meillä oli sellaiset ”messut”, joissa kaikilla tiedekunnilla oli oma ständi. Lisäksi siellä oli mm. paikallinen ylioppilaskunta ja ”athletics and recreation” ja vaikka mitä muutakin. Sieltä sai keräillä lisää info-lappusia ja kaikkea ilmaista roinaa. Sitten meillä oli ilmainen lounas (joka oli pizzapaloja ja caesar-salaattia), jonne mentiin yhdessä turkulaisen Noran ja australialaisen Shannonin kanssa, johon oltiin tutustuttu myös. Juteltiin siis siellä messuilla ihan tosi monille ihmisille, enkä kyllä mitenkään muista enää kaikkien nimiä! Kaikki kyseli toisiltaan mistä tulet, mitä opiskelet, miltä tuntuu yms. Hirveetä hulinaa oli kyllä orientaatio.
Lounaan jälkeen käytiin hakemassa Student ID-kortit, joihin otettiin kuva (josta tuli ihan karu!) paikanpäällä. Meillä olisi ollut sellainen tutustumiskierros, mutta koettiin olevamme jo sen verran kartalla, että päätettiin jättää se väliin, koska oltiin viimeinkin löydetty paljon puhuttu Norberto, joka oli siis tyyppi, jolle edelliset suomalaiset oli jättäneet kaikki kamansa, esim. astiat yms. Norberto siis on ollut täällä jo syyslukukauden, ja hän tiesi siis suunnilleen kaikesta kaiken. Hyvä opas meille siis! Norberto on Meksikosta, ja vaikuttaa oikein mukavalta! Käytiin hakemassa suomalaisten roinat siis Norberton luota, ja jaettiin kaikki kamppeet mun, Ellan, Mikon ja Shannonin kesken. Nyt mulla on siis kattila, ruokailuvälineet, lautanen, kuppi, lasi ym. tarpeellisia keittiövälineitä.
Lähdettiin ruokaostoksille, minä, Ella, Norberto ja Shannon. Oli kyllä hauskaa katsoa, kun Shannon oli ihan innoissaan lumesta, kun eipä Australiassa paljoa lunta satele. Shannon ja Norberto vaikuttaa siis todella mukavilta molemmat. Ajettiin siis bussilla lähimmälle ”ostarille” eli Golden Mile-ostoskeskukseen, jossa oli jonkin verran kauppoja, sekä halpa leffateatteri, jossa liput maksaa 3 dollaria, eli 1,8 euroa. Bussimatka kesti ehkä 5 minuuttia, sen olisi siis voinut hyvin kävellä, mutta kaikki vaan pyöritteli silmiään, kun ehdotettiin sitä. ”Crazy Finns!” (ja lämpötila oli suunnilleen ihan siedettävät -15 astetta) Käytiin Extra Foods nimisessä kaupassa tekemässä supersuuret ruokaostokset, jotka maksoi suunnilleen 60 dollaria, eli 37 euroa. Voisin sanoa, että on kyllä paljon halvempaa täällä kuin Suomessa. Nyt oli siis ruokaakin, eli ei hätää. Käytiin myös paikallisessa Alkossa katsomassa mikä on tarjonta. Luultiin Ellan kanssa, että joudutaan juomaan vain viiniä, koska kumpikaan meistä ei tykkää yhtään kaljasta, mutta olipas siellä kuitenkin VAIKKA MITÄ. (Jotain ihmeellisiä siiderijuomia myös, isoissa, kahden litran pulloissa.) Ehkäpä perjantaina käydään ostamassa vähän maistiaisia!
Mentiin viemään ruokaostokset kotiin, ja järjestelin vähän mun astioita kaappiin. Kämppikseni Sarah, joka on kanadalainen, oli tullut kotiin, ja juteltiin jonkin verran. Vaikutti hieman hiljaiselta, mutta ihan avuliaalta tyttöseltä. Illalla mentiin sitten koko vaihtariporukka kampuksen baariin, Lazy Owliin katsomaan nuorten MM jääkiekkopeliä, Kanada – USA. Kyseessä oli siis kultaottelu, ja Kanada valitettavasti hävisi, mutta se oli tosi pienestä kiinni. USA sai ekan maalin jatkoajalla, ja se oli sitten siinä. Kyseinen peli, jota me katottiin telkkarista, pelattiin siis Saskatoonissa, joka on parin sadan kilometrin päässä täältä. Oli kuitenkin niin väsynyt olo, että lähdettiin heti pelin jälkeen kotiin nukkumaan!
Keskiviikkona, eli tänään, lähdettiin Ellan kanssa aamulla salille klo 7.30! Vähän oli siistiä kävellä omalta kotiovelta treenivaatteissa sisäkautta salille. Tämä koko yliopisto on kyllä ihan niin kuin jossain laivalla olisi, kun ei tarvitse ikinä takkia, jos ei ole lähdössä Luther Collegeen Mikon luokse, tai keskustaan/muualle merta edemmäs kalaan. Ja voi mikä Sali meitä odottikaan! Aivan uskomattoman hieno ja uusi, ja kaikki löytyi! Lisänä vielä 200 metrin juoksurata ja uimahalli. Ei kyllä Elixiakaan pärjää tässä vertailussa. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä! Täältä mut löytää tästä lähtien joka aamu. Voiko olla parempaa tapaa aloittaa päivänsä?
Salin jälkeen kävin kotona suihkussa, ja valmistauduin ensimmäisille oppitunneille. Mulla olisi pitänyt siis olla terveystiedon kurssi, mutta kun menin innokkaana opiskelijana jo hyvissä ajoin paikanpäälle, sain huomata, että koko Education rakennuksessa oli jokin ihmeen konferenssi meneillään. Suuntasin siis kulkuni opinto-ohjaajani luokse, koska tiesin hänen työhuoneensa numeron. Löysinkin siis Darcin työhuoneen, ja hän sanoi, että oli unohtanut ilmoittaa mulle, että poikkeuksellisesti kaikki normaalit tunnit on peruttu keskiviikon ja torstain osalta sen konferenssin takia. Kaikki ”normaalit” kasvatustieteen opiskelijat siis osallistuivat siihen, mutta mun ei kuulemma ollut pakko, mutta saisin jos haluaisin. Darci kertoi paljon kaikkea informaatiota, ja sain taas lisää info-paketteja ja lehtisiä. Käytiin katsomassa, mistä löytyy kampuksen kirjakauppa, koska mun täytyy ostaa muutama kirja kahdelle kurssille. Lisäksi sain tiedot konferenssin luennoista ja ”workshopeista”, joita on tarjolla, ja Darci sanoi, että voin osallistua jos haluan. Mulla ei siis sittenkään ala vielä normaalit kurssit, kuin vasta ensi viikolla. Katsoin konferenssiin kuuluvat luennot ja muut läpi infopaketista, ja tänään ei sitten ollut yhtään sellaista, mikä olisi ollut kiinnostavaa/hyödyllistä, mutta sen sijaan huomenna menen kuuntelemaan pari luentoa. Siitä se opiskelu sitten alkaa!
Näin lounasaikaan Meagenin, ja juteltiin pitkät pätkät yhdessä yliopiston kahvilassa. Hän lupasi kysyä yhdeltä kaveriltaan, joka on töissä Sasktel-operaattorilla, että jos saisin sitä kautta hommattua ilmaisen puhelimen. Ilmeisesti täällä puhelimissa ei ole ollenkaan Sim-kortteja, joten mun puhelin ei käy paikalliseen liittymään. Kieli tuntuu jo jotenkin luonnistuvan paljon sutjakammin, kun on kuitenkin jo käyttänyt sitä aika paljon! Varsinkin muiden vaihtareiden seurassa ei kyllä jännitä ollenkaan, koska muutkaan ei puhu kieltä täydellisesti. Mun toinen kämppis tuli tänään, hän oli nimeltään Paige, myöskin kanadalainen, ja vaikutti oikein mukavalta!
Tänään illalla menen käymään Ellan luona, ja sitten me mennään kattomaan telkkaria, koska Ella oli saanut läksyn katsoa jonkin tietyn ohjelman. Sitten käydään varmaankin uudestaan siellä kirjakaupassa ostamassa mahdollisesti niitä kirjoja! Ulkona on aivan mielettömän kaunis ilma, aurinko paistaa, mutta siellä on JÄÄTÄVÄÄ, koska tuulee kovaa, ja lämpöä on -25 astetta. Huh. Mutta päivittelen taas muutaman päivän päästä uusia kujeita :)
maanantai 4. tammikuuta 2010
Shoppailua, sählinkiä ja hampaiden kiristystä.
2.11-4.1.09
Aurinko paistoi mahtavasti aamusta alkaen, ja lähdettiin C-train kaupunkijunalla kohti Chinook Centeriä, joka on Calgaryn suurin ostoskeskus. Luettiin jostain esitteestä, että kyseisessä mestassa on 300 kauppaa, keilahalli ja leffateatteri. Mietiskeltiin Ellan kanssa, että eipä varmaan koko Jyväskylän keskustassa ole niin paljoa.
Vaikka ollaan oltu täällä pari päivää, ollaan pantu merkille, että täällä ei ole julkisilla paikoilla MISSÄÄN kelloja, eikä myöskään lämpömittareita. Se on ärsyttävää, koska Suomessahan on mittaria ja kelloa joka kulman takana. Täytyy aina olla ajan tasalla. Se lämpömittarien puuttuminen on oikeasti outoa, koska täällä on niin hullun kylmää! Mutta takaisin asiaan: mentiin siis Chinook Centeriin, ja tehtiin kunnon suunnitelma siitä, miten kierretään koko kauppakeskus. Ellalla oli missiona etsiä lämpimiä talvikenkiä ja talvitakkia, kun taas itse yritin etsiä uusia farkkulegginssejä, koska ikäväkseni huomasin täällä paikan päällä, että omani ovat puhki kuluneet takapuolesta.. Aika huonoa laatua, vasta vuoden vanhat housut! Heti ensimmäisen kaupan jälkeen tultiin siihen tulokseen, että eipä olisi tarvinnut tuoda mukana yhtään vaatekappaletta, koska hintataso oli sen verran alhainen Suomeen nähden. Ja tietysti kaikkea kivaahan siellä kaupoissa oli!
Kierreltiin oikeastaan koko päivä tuolla Chinook Centerissä, ja mukaan tarttui muutama paita ja myös ne farkkulegginssit! Ella löysi takin, muttei vielä kenkiä. Illalla mentiin vielä leffaan, ja syötiin siellä paikallista leffaruokaa (nachoja ja hodari semmosella muovilautasella, mielenkiintoista). Käytiin kattomassa It’s complicated, eli Pientä säätöä. Oli kyllä tosi hauska elokuva. Outoa oli myös se, että aina kun tuli jokin hauska juttu leffassa, niin ihmiset alkoi taputtaa. Aika riehakasta meininkiä. Ollaan yritetty opetella myös tätä toivottelu-kulttuuria. Tuntuu vielä niin oudolta sanoa jokaiselle kassaneidille ja myyjälle ym. hyvät päivänjatkot tai jotain muuta mukavaa, kun Suomessa riittää kiitos ja hei. Vielä hankalampaa on, jos heti alkuun kysellään kuulumisia, ja pitäisi itsekin kysellä myyjältä(?). Niin varmaankin pitää tehdä.
Leffan jälkeen mentiin taas junalla ydinkeskustaan ja käveltiin hotellille, jossa meidän matkatavarat oli olleet säilytyksessä koko päivän. Otettiin taksi bussiasemalle, ja mentiin ostamaan liput Reginaan menevään bussiin, joka lähtisi puolenyön aikaan. Alkoi olla vähän pientä lähtöfiilistä ilmassa, ja odotettiin innolla sitä, että päästään bussiin nukkumaan. Sitten alkoi ihmisiä kasaantua yhä enemmän ja enemmän, ja alkoi näyttää siltä, että samaan bussiin oli paljon halukkaita. Sitten tehtiin hirveät turvatarkastukset, metallinpaljastuskoneilla yms, ja meidät laitettiin sellaiseen ”karsinaan” jonottamaan.
Joku tyyppi kuulutti, että tänään tuleekin poikkeuksellisesti vain yksi bussi, ja sekin tulee myöhässä, jonkin tukoksen takia. Noh, siinä me sitten odoteltiin, ja kun bussi lopulta tuli paikalle, paikalle oli pärähtänyt jostain myös hirveä määrä jotain ”connecting passangers”, joilla oli siis etuoikeus ohittaa meidät, jotta ne ehtisivät seuraavaan bussiinsa. Kävi ilmi, että bussi oli täynnä, toista ei nyt saada valitettavasti mistään, ja että seuraava bussi lähtee huomispäivänä klo 12.15. ARGH. Ei ollut mitään muuta mahdollisuutta, kuin jäädä odottamaan. Vietettiin yömme ”nukkuen” penkkien päällä, en kyllä saanut nukuttua kuin ehkä hikisesti pari tuntia siinä epämukavalla alustalla. Onneksi meillä oli kohtalontovereita, jotka joutui myös jäämään yöksi asemalle. Aika mateli, ja vähän alkoi tuntua siltä, että voisi lähteä takaisin kotiin. Seuraavana päivänä sitten meille sanottiin, että meillä on etuoikeus päästä seuraavaan bussiin, mutta jos me ei oltaisi käytetty viekasta soluttautumistaktiikkaa, niin en usko, että oltaisi päästy välttämättä siihen ensimmäiseen bussiin. Tämän stressikokemuksen jälkeen voin sanoa täydestä sydämestä, että kyllä Suomessa bussimatkustaminen on kuin toisesta maailmasta.
Onneksi päästiin kuitenkin bussiin, ja matka-aika, 10 h, menikin yllättävän nopeasti. Oltiin tutustuttu moniin tyyppeihin asemalla, ja juteltiin matkan aikana heidän kanssaan. 4 poikaa oli myös matkalla Reginaan, ja saatiin kuulla paljon ihmettelyjä siitä, miksi ihmeessä ollaan menossa sinne :D Matkan aikana ikkunoista näkymä oli TASAINEN. Se oli suorastaan järkyttävää, ei mitään korkeudenvaihteluja, pelkkää tasaista. Se oli kuin Pohjanmaalla, mutta ilman metsää, tai puita ylipäätään. Aika järkyttävää. Pikkukaupungit, joita matkan varrella tuli vastaan, olivat erittäin amerikkalaisen näköisiä, kaikissa oli mäkkärit ja motellit. Se oli aika huvittavaa, koska sellaisia leffoissa aina näkee.
Koskan perille päästiin vasta klo 23.20 illalla, saatiin myös jännittää, olisiko residenceillä ketään päivystäjää meitä vastaanottamassa. Kun päästiin perille, Dustin kysyi tarvittaisiinko me kyytiä, koska häntä oltiin tulossa hakemaan asemalta. Suostuttiin ilomielin, ja seurattiin Dustinia aseman parkkipaikalle, ja siellä oli tämän kaverin auto.
P: ”Oh my God!! What a car!!”
D: ”This is not a car, this’s a truck.”
Kyseessä oli siis jumalattoman kokoinen uusi lava-auto, jonka kyljessä luki 4x4 ja sisällä oli nahkapenkit ja navigaattori ja ties mitkä huippuvarustelut. Kyllä oli Amerikkalaista. Saatiin siis Dustinin kaverilta kyyti yliopistolle, eikä meidän tarvinnut maksaa taksia. Täällä on kyllä ylipäätään erittäin ystävällistä porukkaa. Onneksi oli päivystäjä paikalla, ja sain kämpän avaimet. Ella ei vielä saanut, joten yövyttiin ensimmäinen yö yhdessä mun patjalla (joka on kova). Ei ollut lakanoita, eikä peittoa saatikka tyynyjä. Ei ollut kyllä kovin ihana yö. Ja tuo patja on oikeasti kova! Muuten kämppä on kyllä ihan kiva.
Seuraavana päivänä herättiin huonosti nukutun yön jälkeen, ja oli aivan järkyttävä nälkä, koska ei oltu syöty mitään moneen, moneen tuntiin. Ella lähti kamoineen hakemaan oman kämppänsä avaimia, ja hetken päästä tuli viestiä, että täällä ei varmaan kauaa viihdytä. Ella ei siis ollut ihan tyytyväinen omaansa, joka sijaitsee siis eri paikassa (College West) kuin mun kämppä (South Residence). Kävin katsomassa, mikä oli tilanne, ja olihan se hieman ankeampi, mutta siellä oli sentään kunnon jenkkisänky!! Tämä yliopisto on muuten jännä paikka, se on ensinnäkin TODELLA iso, ja oikeastaan kaikkialle pääsee sisäkautta, kaikki rakennukset ovat siis yhteydessä toisiinsa, mä esim. pystyn kävelemään sekä Education buildingiin, että liikuntapaikkoihin, sekä Ellan luo ns. saman katon alla kulkien. Ylipäätään yliopisto on sisältä viihtyisä. Sovittiin treffit Mikon kanssa, joka on siis kolmas vaihtari Jyväskylästä. Mentiin vihdoin ja viimeinkin syömään yhteen yliopiston ruokapaikoista, ja päätettiin lähteä yhdessä keskustaan hankkimaan peittoja, tyynyjä ym. asioita.
Keskustaan pääsi kätevästi bussilla, matka kesti ehkä vartin. Regina näytti ensikertaa päivän valossa oikein mukavalta paikalta, keskusta oli selkeästi isompi kuin Jyväskylän keskusta. Olin kyllä ihan hyvällä mielellä, vaikka koko päivä oli tuntunut niin oudolta ja siltä, ettei tiedä yhtään mitä täällä on tekemässä. Saatiin ostettua kaikenlaista tärkeää, esim. peitto, tyyny, aluslakana, nastoja, hengareita, muutamia sisustuselementtejä, pyyhe ja shampoo yms hygieniavälineistöt. Sitten palattiin väsyneinä takaisin yliopistolle, ja käytiin illallisella samassa ruokapaikassa Luther Collegessa, missä käytiin päivälläkin. Sitten jatkettiin omille tahoillemme, ja mentiin järjestämään kämppiämme vähän viihtyisämpään suuntaan. Oli vähän orpo olo illlalla. Kello on nyt 22.15, väsyttää aivan älyttömästi, joten taidan mennä suihkun kautta nukkumaan kovalle patjalleni <3.
Aurinko paistoi mahtavasti aamusta alkaen, ja lähdettiin C-train kaupunkijunalla kohti Chinook Centeriä, joka on Calgaryn suurin ostoskeskus. Luettiin jostain esitteestä, että kyseisessä mestassa on 300 kauppaa, keilahalli ja leffateatteri. Mietiskeltiin Ellan kanssa, että eipä varmaan koko Jyväskylän keskustassa ole niin paljoa.
Vaikka ollaan oltu täällä pari päivää, ollaan pantu merkille, että täällä ei ole julkisilla paikoilla MISSÄÄN kelloja, eikä myöskään lämpömittareita. Se on ärsyttävää, koska Suomessahan on mittaria ja kelloa joka kulman takana. Täytyy aina olla ajan tasalla. Se lämpömittarien puuttuminen on oikeasti outoa, koska täällä on niin hullun kylmää! Mutta takaisin asiaan: mentiin siis Chinook Centeriin, ja tehtiin kunnon suunnitelma siitä, miten kierretään koko kauppakeskus. Ellalla oli missiona etsiä lämpimiä talvikenkiä ja talvitakkia, kun taas itse yritin etsiä uusia farkkulegginssejä, koska ikäväkseni huomasin täällä paikan päällä, että omani ovat puhki kuluneet takapuolesta.. Aika huonoa laatua, vasta vuoden vanhat housut! Heti ensimmäisen kaupan jälkeen tultiin siihen tulokseen, että eipä olisi tarvinnut tuoda mukana yhtään vaatekappaletta, koska hintataso oli sen verran alhainen Suomeen nähden. Ja tietysti kaikkea kivaahan siellä kaupoissa oli!
Kierreltiin oikeastaan koko päivä tuolla Chinook Centerissä, ja mukaan tarttui muutama paita ja myös ne farkkulegginssit! Ella löysi takin, muttei vielä kenkiä. Illalla mentiin vielä leffaan, ja syötiin siellä paikallista leffaruokaa (nachoja ja hodari semmosella muovilautasella, mielenkiintoista). Käytiin kattomassa It’s complicated, eli Pientä säätöä. Oli kyllä tosi hauska elokuva. Outoa oli myös se, että aina kun tuli jokin hauska juttu leffassa, niin ihmiset alkoi taputtaa. Aika riehakasta meininkiä. Ollaan yritetty opetella myös tätä toivottelu-kulttuuria. Tuntuu vielä niin oudolta sanoa jokaiselle kassaneidille ja myyjälle ym. hyvät päivänjatkot tai jotain muuta mukavaa, kun Suomessa riittää kiitos ja hei. Vielä hankalampaa on, jos heti alkuun kysellään kuulumisia, ja pitäisi itsekin kysellä myyjältä(?). Niin varmaankin pitää tehdä.
Leffan jälkeen mentiin taas junalla ydinkeskustaan ja käveltiin hotellille, jossa meidän matkatavarat oli olleet säilytyksessä koko päivän. Otettiin taksi bussiasemalle, ja mentiin ostamaan liput Reginaan menevään bussiin, joka lähtisi puolenyön aikaan. Alkoi olla vähän pientä lähtöfiilistä ilmassa, ja odotettiin innolla sitä, että päästään bussiin nukkumaan. Sitten alkoi ihmisiä kasaantua yhä enemmän ja enemmän, ja alkoi näyttää siltä, että samaan bussiin oli paljon halukkaita. Sitten tehtiin hirveät turvatarkastukset, metallinpaljastuskoneilla yms, ja meidät laitettiin sellaiseen ”karsinaan” jonottamaan.
Joku tyyppi kuulutti, että tänään tuleekin poikkeuksellisesti vain yksi bussi, ja sekin tulee myöhässä, jonkin tukoksen takia. Noh, siinä me sitten odoteltiin, ja kun bussi lopulta tuli paikalle, paikalle oli pärähtänyt jostain myös hirveä määrä jotain ”connecting passangers”, joilla oli siis etuoikeus ohittaa meidät, jotta ne ehtisivät seuraavaan bussiinsa. Kävi ilmi, että bussi oli täynnä, toista ei nyt saada valitettavasti mistään, ja että seuraava bussi lähtee huomispäivänä klo 12.15. ARGH. Ei ollut mitään muuta mahdollisuutta, kuin jäädä odottamaan. Vietettiin yömme ”nukkuen” penkkien päällä, en kyllä saanut nukuttua kuin ehkä hikisesti pari tuntia siinä epämukavalla alustalla. Onneksi meillä oli kohtalontovereita, jotka joutui myös jäämään yöksi asemalle. Aika mateli, ja vähän alkoi tuntua siltä, että voisi lähteä takaisin kotiin. Seuraavana päivänä sitten meille sanottiin, että meillä on etuoikeus päästä seuraavaan bussiin, mutta jos me ei oltaisi käytetty viekasta soluttautumistaktiikkaa, niin en usko, että oltaisi päästy välttämättä siihen ensimmäiseen bussiin. Tämän stressikokemuksen jälkeen voin sanoa täydestä sydämestä, että kyllä Suomessa bussimatkustaminen on kuin toisesta maailmasta.
Onneksi päästiin kuitenkin bussiin, ja matka-aika, 10 h, menikin yllättävän nopeasti. Oltiin tutustuttu moniin tyyppeihin asemalla, ja juteltiin matkan aikana heidän kanssaan. 4 poikaa oli myös matkalla Reginaan, ja saatiin kuulla paljon ihmettelyjä siitä, miksi ihmeessä ollaan menossa sinne :D Matkan aikana ikkunoista näkymä oli TASAINEN. Se oli suorastaan järkyttävää, ei mitään korkeudenvaihteluja, pelkkää tasaista. Se oli kuin Pohjanmaalla, mutta ilman metsää, tai puita ylipäätään. Aika järkyttävää. Pikkukaupungit, joita matkan varrella tuli vastaan, olivat erittäin amerikkalaisen näköisiä, kaikissa oli mäkkärit ja motellit. Se oli aika huvittavaa, koska sellaisia leffoissa aina näkee.
Koskan perille päästiin vasta klo 23.20 illalla, saatiin myös jännittää, olisiko residenceillä ketään päivystäjää meitä vastaanottamassa. Kun päästiin perille, Dustin kysyi tarvittaisiinko me kyytiä, koska häntä oltiin tulossa hakemaan asemalta. Suostuttiin ilomielin, ja seurattiin Dustinia aseman parkkipaikalle, ja siellä oli tämän kaverin auto.
P: ”Oh my God!! What a car!!”
D: ”This is not a car, this’s a truck.”
Kyseessä oli siis jumalattoman kokoinen uusi lava-auto, jonka kyljessä luki 4x4 ja sisällä oli nahkapenkit ja navigaattori ja ties mitkä huippuvarustelut. Kyllä oli Amerikkalaista. Saatiin siis Dustinin kaverilta kyyti yliopistolle, eikä meidän tarvinnut maksaa taksia. Täällä on kyllä ylipäätään erittäin ystävällistä porukkaa. Onneksi oli päivystäjä paikalla, ja sain kämpän avaimet. Ella ei vielä saanut, joten yövyttiin ensimmäinen yö yhdessä mun patjalla (joka on kova). Ei ollut lakanoita, eikä peittoa saatikka tyynyjä. Ei ollut kyllä kovin ihana yö. Ja tuo patja on oikeasti kova! Muuten kämppä on kyllä ihan kiva.
Seuraavana päivänä herättiin huonosti nukutun yön jälkeen, ja oli aivan järkyttävä nälkä, koska ei oltu syöty mitään moneen, moneen tuntiin. Ella lähti kamoineen hakemaan oman kämppänsä avaimia, ja hetken päästä tuli viestiä, että täällä ei varmaan kauaa viihdytä. Ella ei siis ollut ihan tyytyväinen omaansa, joka sijaitsee siis eri paikassa (College West) kuin mun kämppä (South Residence). Kävin katsomassa, mikä oli tilanne, ja olihan se hieman ankeampi, mutta siellä oli sentään kunnon jenkkisänky!! Tämä yliopisto on muuten jännä paikka, se on ensinnäkin TODELLA iso, ja oikeastaan kaikkialle pääsee sisäkautta, kaikki rakennukset ovat siis yhteydessä toisiinsa, mä esim. pystyn kävelemään sekä Education buildingiin, että liikuntapaikkoihin, sekä Ellan luo ns. saman katon alla kulkien. Ylipäätään yliopisto on sisältä viihtyisä. Sovittiin treffit Mikon kanssa, joka on siis kolmas vaihtari Jyväskylästä. Mentiin vihdoin ja viimeinkin syömään yhteen yliopiston ruokapaikoista, ja päätettiin lähteä yhdessä keskustaan hankkimaan peittoja, tyynyjä ym. asioita.
Keskustaan pääsi kätevästi bussilla, matka kesti ehkä vartin. Regina näytti ensikertaa päivän valossa oikein mukavalta paikalta, keskusta oli selkeästi isompi kuin Jyväskylän keskusta. Olin kyllä ihan hyvällä mielellä, vaikka koko päivä oli tuntunut niin oudolta ja siltä, ettei tiedä yhtään mitä täällä on tekemässä. Saatiin ostettua kaikenlaista tärkeää, esim. peitto, tyyny, aluslakana, nastoja, hengareita, muutamia sisustuselementtejä, pyyhe ja shampoo yms hygieniavälineistöt. Sitten palattiin väsyneinä takaisin yliopistolle, ja käytiin illallisella samassa ruokapaikassa Luther Collegessa, missä käytiin päivälläkin. Sitten jatkettiin omille tahoillemme, ja mentiin järjestämään kämppiämme vähän viihtyisämpään suuntaan. Oli vähän orpo olo illlalla. Kello on nyt 22.15, väsyttää aivan älyttömästi, joten taidan mennä suihkun kautta nukkumaan kovalle patjalleni <3.
perjantai 1. tammikuuta 2010
Ensimmäinen kunnon päivä.
P.S: KENGURUT Calgary Zoossa <3
1.1.10 Calgary
Täällä sitä ollaan nyt ensimmäinen kokonainen päivä vietetty. Saatiin nukuttua aika normaalit yöunet, iltakymmestä aamuseiskaan. Aamulla tuntui jo melkein siltä, että on ihan tässä ajassa kiinni, eikä ole ihan sisäinen kello sekaisin. Keitettiin aamulla kahvia meidän huoneessa olevalla kahvinkeittimellä, ja syötiin eilen illalla ostamaamme leipää ja Philadelphia levitettä. (Ei ollut veitsiä, niin yritettiin levittää sitä sen purkin kannella...) Tässä kuva hotellihuoneesta.
Sitten lähdettiinkin jo tutkailemaan kaupungille. Ilma oli kirkas, aurinkokin vähän paisteli, mutta oli aivan JÄÄTÄVÄN kylmä. Ei nähty koko päivänä missään mittaria, mutta varmaankin siinä 20 pakkasasteen pinnassa lämpötila pyöri. Oli siis uuden vuoden päivän aamupäivä, ja kaupungin kadut oli aika autiona. Oli ihan outoa, kun kaikki paikat oli kiinni ja muutama hassu ihminen käveli vastaan näinkin isossa kaupungissa, missä keskusta on kuitenkin täynnä lähestulkoon pilvenpiirtäjien kokoisia taloja.
Käveltiin joku 15 minuuttia ja oltiin jo ihan jäässä ja valmiita menemään sisään jonnekin. Löydettiin Calgary Tower, joka oli sentään auki, ja mentiinkin suoraan huipulle. Ulkoapäin Calgary Tower näyttää ihan Näsinneulalta, mutta on vähän korkeampi. Ylhäältä oli aivan mahtavat maisemat koko kaupungin yli, ja jopa Kalliovuoretkin näkyi. Eipä se Riskun Pekka turhaan tätä suositellut! Näköalatasanteella oli yksi sellainen kohta, missä lattia oli lasia, joten siellä pystyi kokeilla, miltä tuntuu seistä "tyhjän päällä". Se oli ihan hirveetä :D Siinä tiivistyi koko korkeanpaikankammo. Huh. Mutta hienoja kuvia tuli!
Seuraavaksi mentiin sellaisella kaupunkijunalla (matka kesti about 15 min) Calgary Zoo:hon, eli kaupungin eläintarhaan. Oli kyllä tosi hieno ja iso eläintarha, ja lajeja oli näytillä melkein jokaisesta maailman kolkasta. Nyt tietysti ei ollut ihan kaikkia eläimiä "paikalla", omissa ulkoaitauksissaan, koska on talvi ja JÄÄTÄVÄÄ. Eläintarhassa ei ollut paljon ihmisiä paikalla, mutta me uhmattiin kylmyyttä ja käveltiin koko ulkoreitti läpi, ja nähtiin kyllä monenlaisia eläimiä. Osa eläimistä oli myös sisätiloissa, mikä oli kyllä toisaalta tosi outoa. Esim. kirahvit, norsut ja virtahevot oli sisätiloissa, joihin oli rakennettu mahdollisimman hyvät olosuhteet. Tuntui, että eläimillä oli aika vähän tilaa kuitenkin, vaikka itse rakennukset olikin tosi isoja.
Meillä meni oikeastaan koko päivä siellä kierrellessä, ja sitten palattiin junalla takaisin keskustaan. Kummallakin junamatkalla meiltä alettiin kysellä, mitä kieltä me oikein puhutaan :D Jotkut arvaili että norjaa :D Tultiin käymään hotellilla ja sitten lähdettiin ravintolaan syömään. Aikamoista lomailua tämä on vielä tähän asti ollut. Huomenna on sitten "normipäivä" ja lähdetään kattelemaan kauppoja. Kahdentoista aikaan yöllä lähteekin sitten jo meidän bussi. Kysyttiin just respasta, että saadaaanko pitää koko päivä laukkuja säilytyksessä, ja se kuulemma onnistuu. Mikä helpotus! Sitten voi rauhassa kierrellä koko päivän ilman paineita. Ja sitten pitkää matkustusta taas luvassa kohti "kotia".
Ensimmäinen raportti
To, Pe 31.12-1.1. Päivät menee sekaisin.
Uuden vuoden aaton aamuna klo 2.30 Niko ja iskä lähtivät viemään mua lentokentälle. Kun hyvästelin äitin, niin kyllä piti taistella, etten alkaisi itkemään. Tiesin, että sille ei tulisi muuten loppua ollenkaan. En saanut nukuttua kuin muutaman tunnin koko yönä, ja jännitti aivan älyttömän paljon. Matkatavaroita oli PALJON, pelkästään ruumaan menevä laukku painoi 22 kiloa :D Saapa nähdä paljonko vanhoja kamoja pitää sitten keväällä jättää paikan päälle… Lentokentällä ehdittiin vielä juoda aamukahvit ja sitten oli taas KOVA taistelu kyynelkanavia vastaan, kun piti vaihtaa viimeiset pusut ja halaukset. Kun lento sitten nousi Suomen kamaralta taivaalle, oli kyllä aika orpo olo. Mihin mä oikein oon joutunut?
Lontoossa oli pitkä vaihtoaika, ja raahasin painavia käsimatkatavaroita selkä vääränä edestakaisin valtavalla Heathrown lentokentällä. Yritin kulutella aikaa kiertelemällä kaupoissa ja lukemalla. Mulla oli jäänyt vähän puntia viime Lontoon reissulta, ja ostin yhden kirjan ja lehden ja ihan mahtavan Victoria's Secretin hajuveden(!) Sitten kävin syömässä paikassa nimeltä Giraffe.
Yllättävän nopeasti kuitenkin tuli tieto siitä, mistä portilta Calgaryn lento lähtee. Lentokone ei ollut ihan niin iso kuin luulin, mutta kyllä kaikille oli esim. oma telkkari, ja sai valita mitä sieltä katsoi. Lento meni ihan mukavasti, tarjoiltu ruoka oli tosi hyvää (Tikka Masala-kanaa ja oikein valkoviiniäkin sai!), penkki oli vähän epämukava (niin kuin aina) ja aika kului yllättävän nopeasti. Ainut asia, mikä pilasi koko lennon oli vieressä istuva ärsyttävä mies, joka kokoajan yritti selittää mulle jotain, ja se puhui vielä tosi huonoa englantia (väitti olevansa kanadalainen kylläkin…). Yritin katsoa leffaa, ja aina se alkoi solkottamaan jotakin mulle. En uskaltanut paljoa edes katsoa siihen päin, etten mä rohkaisisi sitä. Se oli jotenkin ahdistava mies! Ja kehtasi vielä kysyä lennon lopussa mun puhelinnumeroa!!! Joku about nelikymppinen mies. Hyh hyh.
Lennosta selvittiin kuitenkin, ja kun laskeuduttiin Calgaryyn, niin oli kiva huomata, että lunta oli varmaan yhtä paljon kuin kotonakin ja jokapaikassa oli jouluvaloja. Löysin Ellan, ja otettiin taksi meidän hotellille, Westin Calgaryyn. Ensimmäiseen taksiin ei mahtunut meidän molempien laukut… :D Piti sitten oottaa toista, isompaa taksia. Hotelli oli kuitenkin todella upea king-size sänkyineen. Käytiin jossakin pienessä convenience storessa (mikään muu ei ollut auki) ostamassa vähän jotain ruokaa ja sitten palattiin vaan hotellille. Ei kyllä tuntunut yhtään siltä, että olisi uudenvuoden aatto, ja pitäisi olla ehkä jossain juhlimassa, kun me vaan oltiin hotellihuoneessa rättiväsyneinä. Kyllä nukutti!
Uuden vuoden aaton aamuna klo 2.30 Niko ja iskä lähtivät viemään mua lentokentälle. Kun hyvästelin äitin, niin kyllä piti taistella, etten alkaisi itkemään. Tiesin, että sille ei tulisi muuten loppua ollenkaan. En saanut nukuttua kuin muutaman tunnin koko yönä, ja jännitti aivan älyttömän paljon. Matkatavaroita oli PALJON, pelkästään ruumaan menevä laukku painoi 22 kiloa :D Saapa nähdä paljonko vanhoja kamoja pitää sitten keväällä jättää paikan päälle… Lentokentällä ehdittiin vielä juoda aamukahvit ja sitten oli taas KOVA taistelu kyynelkanavia vastaan, kun piti vaihtaa viimeiset pusut ja halaukset. Kun lento sitten nousi Suomen kamaralta taivaalle, oli kyllä aika orpo olo. Mihin mä oikein oon joutunut?
Lontoossa oli pitkä vaihtoaika, ja raahasin painavia käsimatkatavaroita selkä vääränä edestakaisin valtavalla Heathrown lentokentällä. Yritin kulutella aikaa kiertelemällä kaupoissa ja lukemalla. Mulla oli jäänyt vähän puntia viime Lontoon reissulta, ja ostin yhden kirjan ja lehden ja ihan mahtavan Victoria's Secretin hajuveden(!) Sitten kävin syömässä paikassa nimeltä Giraffe.
Yllättävän nopeasti kuitenkin tuli tieto siitä, mistä portilta Calgaryn lento lähtee. Lentokone ei ollut ihan niin iso kuin luulin, mutta kyllä kaikille oli esim. oma telkkari, ja sai valita mitä sieltä katsoi. Lento meni ihan mukavasti, tarjoiltu ruoka oli tosi hyvää (Tikka Masala-kanaa ja oikein valkoviiniäkin sai!), penkki oli vähän epämukava (niin kuin aina) ja aika kului yllättävän nopeasti. Ainut asia, mikä pilasi koko lennon oli vieressä istuva ärsyttävä mies, joka kokoajan yritti selittää mulle jotain, ja se puhui vielä tosi huonoa englantia (väitti olevansa kanadalainen kylläkin…). Yritin katsoa leffaa, ja aina se alkoi solkottamaan jotakin mulle. En uskaltanut paljoa edes katsoa siihen päin, etten mä rohkaisisi sitä. Se oli jotenkin ahdistava mies! Ja kehtasi vielä kysyä lennon lopussa mun puhelinnumeroa!!! Joku about nelikymppinen mies. Hyh hyh.
Lennosta selvittiin kuitenkin, ja kun laskeuduttiin Calgaryyn, niin oli kiva huomata, että lunta oli varmaan yhtä paljon kuin kotonakin ja jokapaikassa oli jouluvaloja. Löysin Ellan, ja otettiin taksi meidän hotellille, Westin Calgaryyn. Ensimmäiseen taksiin ei mahtunut meidän molempien laukut… :D Piti sitten oottaa toista, isompaa taksia. Hotelli oli kuitenkin todella upea king-size sänkyineen. Käytiin jossakin pienessä convenience storessa (mikään muu ei ollut auki) ostamassa vähän jotain ruokaa ja sitten palattiin vaan hotellille. Ei kyllä tuntunut yhtään siltä, että olisi uudenvuoden aatto, ja pitäisi olla ehkä jossain juhlimassa, kun me vaan oltiin hotellihuoneessa rättiväsyneinä. Kyllä nukutti!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
