Valmistautukaa PITKÄÄN päivitykseen!

11.2.-15.2.10

Nyt on jäänyt niin pitkältä aikaa päivitykset tekemättä, että yritän nyt korjata tämän asian pienissä pätkissä. Otin siis kalenterin esiin ja aloin miettimään, että mitä sitä on tullut tehtyä…

Torstaina käytiin syömässä semmoisessa Residence-buffetissa mahamme aivan täyteen. Siellä oli aivan ihana jälkiruokapöytä! Semmoisia erilaisia kakkuja tarjolla tosi pieninä paloina. Oli kyllä aika kiva mennä vähän sen jälkeen tanssitunnille. Meinas olla vähän täys olo!

Perjantai-illalla alkoikin sitten olympialaiset ja katsottiin niitä avajaisia telkkarista ja maisteltiin hieman paikallista siideriä (Growers), joka on kyllä yllättävän hyvää! Tuli niin kotoinen olo, koska se maistui ihan Upciderilta! Se on vaan paljon tyjäkämpää kuin suomalainen versio, koska siinä on 7%, että saa vähän varovaisemmin kallistella sitä pulloa. Ja sitä myydään kahden litran pulloissa. Joka tapauksessa, olympialaisten avajaiset oli kyllä ihan hienot, ja tuli hyvin isänmaallinen olo, kun suomalaiset urheilijat marssi sinne stadionille!

Lauantaina lähdettiin Southland Malliin ja kierreltiin vähän kauppoja, aika moniin oli tullut paljon uusia kevätvaatteita. Mutta eipä tietoa keväästä täälläpäin. En ihan vielä lähtisi shortsit jalassa painamaan tuonne.. Kauppakierroksen jälkeen mentiin leffaan katsomaan Valentine’s Day. Se oli kyllä tosi hyvä elokuva!

Sunnuntaina alkoi jo matkakuume nousemaan, koska lähtö Banffiin tapahtuisi ani varhain tiistai-aamuna. Oli siis ystävänpäivä, mutta eipä se kovin näkynyt yliopiston sunnuntain hiljaisessa ”katukuvassa”. Olisin luullut että täällä sitä hehkutettaisiin enemmän. Tilattiin porukalla kiinalaista ruokaa kotiinkuljetuksella, syötiin ja katsottiin olympialaisia telkkarista.

Maanantaina pojat kävi hakemassa lentokentältä meidän vuokra-auton, Dodge Grand Caravanin. Auto oli kyllä ihan kaiken vaivan arvoinen! Köröteltiin sillä Wal-marttiin ja tehtiin vielä viimehetken eväs-ostoksia seuraavan päivän pitkää automatkaa varten. Ostettiin myös Shannonille kakku nro 2, vaikka Ella oli leiponutkin jo yhden kakun. Illalla pakkasin kaikki kamat hyvin tiiviisti yhteen laukkuun, ja tein erittäin hyvät eväät valmiiksi. Yritin mennä aikaisin nukkumaan, mutta jännitystä oli ilmassa niin paljon, että en kyllä pystynyt heti nukkumaan.

16.2-21.2.10 Banff/Lake Louise

Tiistaiaamuna starttailtiin meidän Vanin moottoria kello viiden aikaan aamulla, ja onniteltiin Shannonia, koska tytöllä oli syntymäpäivä. Pakattiin autoon kaikkien varusteet, ja meidän perheen isit valloittivat etupenkin, ja me loput naispuoliset tunkeuduttiin takapenkeille. Tunnelma oli suht tiivis, mutta erittäin jännittynyt! Meillä oli kakkukin leivottuna, annettiin se sankarin syliin autossa ja syötiinkiin sitä sitten aamupalaksi. Meillä oli myös helium-ilmapallo piilotettuna autoon, koska tarkoituksena oli viettää syntymäpäivää vielä perille päästyämme.

Matka oli aivan jumalattoman pitkä ja suurimmaksi osaksi aivan viivasuoraa moottoritietä. Ronny oli meidän kuskinamme, enkä ainakaan itse pystynyt kauheesti nukkumaan, koska välillä oli järkyttävä sumu, ja tuijotin vaan kokoajan auton nopeusmittaria, kun Saksan autobaanoihin tottunut Ronny ajoi mun mielestä välillä hieman liian kovaa olosuhteisiin nähden. Maisemat ei paljoa vaihtunut matkan aikana, välillä ohitettiin pieniä kaupunkeja, jotka kaikki näytti hyvin amerikkalaisilta. Kun päästiin Calgaryyn, aloimme jo nähdä pilkahduksia määränpäästämme Kalliovuorista. Ja silloinkos alkoi tunnelma kohoamaan ja kamerat räpsymään monen tunnin autossa istumisen jälkeen. Pojat oli polttaneet pari levyä matkalle, ja ne oli järjestäneet biisit niin, että ensi alkuun oli aika rauhallista musaa, ja loppua kohden alkoi tulla yhä enemmän bilebiisejä. Se oli kyllä tosi hyvin koostettu!

Ajettiin varmaan pari tuntia vuorten väleissä ja maisemat olivat aivan uskomattoman hienot! Pysähdyttiin Banffissa, joka oli hyvin turistimainen paikka, ja se oli rakennettu keski-eurooppalaiseen tyyliin. Tuli ihan sellainen olo, että olisi ollut Itävallassa tai Sveitsissä. Mutta ei kyllä ollut yhtä hienoa kuin oikeasti Euroopassa. Banffista jatkettiin matkaa meidän hotellille, joka sijaitsi puolen tunnin päässä Banffista, Lake Louisen kylässä. Lake Louise oli paljon pienempi kuin Banff, mutta hotelli oli oikein hyvä, ja kaikki tarvittavat palvelut löytyi läheltä. Rojahdettiin sänkyihin ja palauduttiin pitkästä automatkasta (n.10 h)jonkin aikaa, ja sitten lähdettiin käymään kaupassa ostamassa aamupalatarvikkeita. Täälläpäin aamupalasta pitää maksaa hotelleissa erikseen, ainakin mun kokemuksen mukaan. Joten täytyi siis käydä ruokakaupan kautta, jossa oli kyllä ”Lapin lisät” hinnoissa.

Sillä aikaa kun me tytöt käytiin kaupassa, pojat lähti etsimään hyvää ravintolaa ja tekemään pöytävarausta. Shannonilla ei ollut tästä juonenkäänteestä mitään tietoa, ja kyllähän me saatiin aika hyvä yllätys aikaiseksi, kun vietiin se ylös vuorenrinnettä, todella hienoon alppi-henkiseen ravintolaan. Ruoka oli hyvää ja tunnelma oli korkealla väsymyksestä huolimatta. Illalla yritettiin vielä jatkaa hotellilla synttärijuhlintaa, mutta väsymys iski kaikkiin, ja painuttiin melkein suoraa peteihin.

Keskiviikkoaamuna herätyskellot pärähti soimaan jo ennen kahdeksaa, koska haluttiin päästä ajoissa suksivuokraamoon ja siitä sitten suoraa rinteille! Aamulla oli vielä hieman nihkeä ja väsynyt tunnelma, mutta kun saatiin sukset ja liput hommattua, alkoi innostus levitä porukassamme. Toiset olivat hieman jännittyneitä, koska Shannon, Mikko, Nora ja Lotta eivät olleet lasketelleet aikoihin tai vain kerran/pari elämässään. Kaikilla aloittelijoilla sujui kyllä todella hyvin, oltiin kaikki ihan ihmeissään siitä, miten hyvin ne pysyikin siellä pystyssä. Edistys oli silminnähtävää niiden kahden päivän aikana kun oltiin rinteessä. Mutta voih, kuinka mahtavaa siellä olikaan laskea! Aivan mielettömän pitkiä rinteitä ja kaupan päälle aivan mahtavat maisemat ja auringonpaiste! Olisin voinut jäädä sinne loppuajaksi! Ostin muuten itelleni uudet laskettelulasit, todella hienot, vaaleanpunaiset.

Seuraavat päivät kuluivat aivan älyttömän nopeasti, päivällä oltiin rinteessä tai patikoimassa pitkin kanjoneita, ja illalla mentiin aina syömään eri ravintolaan ja vietettiin vähän after skitä hotellilla. Yhtenä iltana katsottiin Suomi-Saksa jääkiekkopeliä, ja naurettiin Ronnylle, kun saksalaiset oli niin huonoja. Saatiin myös valitukset hotellin henkilökunnalta tuona iltana, koska huudettiin niin kovaa Suomen kunniaksi. Perjantai oli viimeinen kokonainen päivä, ja illalla käytiin Mineral Spassa (joka ei kyllä ollut ihan niin hieno, mitä odotettiin) ja lilluttiin ulkona kuumassa altaassa vuoria katsellen. Otettiin myös aika intensiiviset after skit, ja lauantaiaamuna olikin hieman heikko olo (muutamilla varsinkin). Kuski oli kuitenkin ihan ajokunnossa, joten suunnattiin nokka kohti Calgarya, jossa käytiin tarkastelemassa Calgary Toweria, jossa minä ja Ella ooteltiin, kun muut kävi ylhäällä, koska me oltiin kyseinen kohde jo katsastettu. Lauantaina myöhään tultiin perille Reginaan, rättiväsyneinä. Kyllä uni maistui!

Oli todella hauskaa koko reissun, parasta aikaa ja parhaassa seurassa. Oli niin kivaa päästä välillä pois Reginasta, kun alkoi olemaan jo hieman mökkihöperöitynyt olo. Ja loma opiskelustakin oli erittäin tarpeeseen. Tajuttiin matkan aikana, että nyt on semester puolessa välissä. Aivan uskomatonta vauhtia se aika vaan menee!

Sunnuntaina palasinkin jo normaaliin rutiinin, menin aamulla salille, ja sitten käytiin illalla ruokakaupassa ostamassa seuraavan viikon sapuskat.

22.2-28.2.10

Tämä viikko kului kouluhommien parissa, tietenkin piti tarttua heti toimeen lomalta palatessa ja ryhdistäytyä. Koulu tuntui puskevan päälle aika hyvin, ja en kyllä kuvitellut koskaan, että vaihtoaikani tulisi olemaan tällaista tiukkaa opiskelua päivä toisensa jälkeen. Olen kokenut suurta ahdistusta opiskelun suhteen täällä. Ja hyvin suurta ärsytystä myöskin. Olen aivan hukassa ympäristö- ja luonnontiedon jaksosuunnitelman teon kanssa. Haluaisin suomalaiset oppikirjat ja muutkin materiaalit avukseni, ja haluaisin suunnitella sen suomeksi. Ylli on muutenkin semmoinen aihe, että se meinaa suomeksikin tuottaa ongelmia ja päänvaivaa. Toivon todellakin, että saan POM11YL kurssin kevätosuuden korvattua tällä luonnontieteen parissa raatamisella. Otan kaikki materiaalit mukaan täältä Suomeen ja menen esittelemään niitä ja vakuuttamaan opettajat siitä, että luonnontieto pitäisi nyt olla hallussa vaikka toisella kielelläkin!

Suurta närkästystä herättää myöskin tämän kyseisen oppiaineen opettajan vaatimukset. En mitenkään voi ymmärtää, että tämä kurssi on samanarvoinen (9 opintopistettä) kuin kaikki muutkin kurssini täällä. Sciencessa meillä on ensinnäkin 8 h kontaktiopetusta viikossa ja aivan järkyttävä määrä tehtäviä siihen päälle + ”kiva pieni” homma, jaksosuunnitelman kirjoittaminen. Suomessa nämä asiat LASKETAAN tarkasti, jotta työmäärä olisi sama ”samankokoisilla” kursseilla. Täällä siitä ei ole tietoakaan. Täällä opettaja vaan lätkii tehtävää toisen perään, eikä välitä yhtään, vaikka työmäärä on varmaan viisinkertainen verrattuna äikän kurssiin. Mielestäni opiskelijoiden pitää saada oikea määrä opintopisteitä, kun kerran tekevät enemmän töitä jonkun asian eteen. Tämä on nyt vähän niin kuin palkatonta työtä… Kurssikaverit (jotka ovat muuten erittäin mukavia!) ovat pyydelleet multa anteeksi siitä, että olen ”joutunut” tälle kurssille, ja sanovat, ettei tämä ole normaalia ollenkaan. Kurssin opettaja ei ole aikaisemmin ollut opettamassa Reginan yliopistossa.

Muuten päivät kuluivat hyvin sillä samalla rutiinilla, millä yleensäkin. Vaihtelua toivat toki myös olympialaiset. Tämä viikko oli myös Suomen lätkäpelien intensiivistä seurantaa. Välillä häpeän vallassa, välillä riehakkaina ja hyvin äänekkäinä. Kyllä hävetti välillä katsoa ”pappojen” peliä, varsinkin kun oli vieressä yksi australialainen ja saksalainen sanomassa ”You kinda suck today…”

Viikko oli aika ”tylsä” muuten, koska loma oli ollut niin tapahtumarikas ja mahtava. Lauantaina käytiin vähän luistelemassa, ja Shannon ei kaatunut kertaakaan, vaikka oli ensimmäistä kertaa luistimien päällä. Se oli aika impressive! Sitten tietysti katsottiin Suomen voitokasta pronssiottelua. Se oli kyllä hyvä peli! Pikkuhiljaa alkaa ärsyttää nämä olympialaiset muutenkin, kun kaikki kanukit vaan hehkuttaa koko ajan ja telkkarista ei mitään muuta tulekaan kuin Kanadan hehkutusta ja sitten tietysti niitä itse kisoja. Siitä tulikin mieleeni, varattiin nyt sitten hulvattoman kalliit lennot Vancouveriin Ellan ja Mikon kanssa. Lähdetään sinne tutkimusretkeilemään 25.3-29.3. Tulee kyllä varmasti hyvä reissu! Ja multa loppuu rahat kesken…

1.3-7.3.10

Maanantaina, kuten yleensäkin, mulla ei ollut koulua, vaan parkkeerasin itseni study loungeen, ja tein hommia noin 11 tunnin ajan. HUH HUH! Tein loppuun terveystiedon ison tehtävän, joka on 50% koko kurssin arvosanasta. Koin suuria turhautumisen tunteita, koska tehtävänannossa sanottiin, että kirjoita 1-2 sivun pituinen ”literature review”, jossa käytät vähintään neljää eri lähdettä. Noh, eihän kahteen eikä varsinkaan YHTEEN sivuun saa mitenkään neljää eri lähdettä sillä tavalla, että tekstistä tulisi hienosti soljuva ja muutenkin akateemisesti pätevä. Koska aihe oli todella kiinnostava ja sain tehdä sen suomalaisen koulutuksen näkökulmasta, annoin piut paut sivumäärille, ja innostuin kirjoittamaan tosi pitkän jutun aiheesta ”Comprehensive School Health Approach”. Terveystiedon kurssi on kyllä ollut aivan mahtava täällä ja opettajamme Shelley on juuri sitä, mitä opettajan pitäisikin olla. Olen tykännyt kurssista toooosi paljon, ja nyt entistä enemmän tuntuu siltä, että haluaisin päästä lukemaan terveystiedon sivuaineen liikunnan laitokselle. Opiskelu on siistiä! Tieto on valtaa :D No joo.. Mut kuitenkin!

Tämäkin viikko meni opiskellessa, urheillessa ja kavereiden kanssa höpöttämisessä. Yleisesti ottaen päivät menee todella nopeasti täällä, ja mun mielestä on kivaa elää täällä ”sisäoppilaitoksessa”. Ainoa asia, mikä ei ole niin hyvä juttu, on se, että mökkihöperöitymisen vaara on erittäin suuri, kun me pyöritään päivästä toiseen täällä yliopiston sisätiloissa. Varsinkin study lounge on käynyt tutuksi, ja siellähän me istutaan porukalla läppärit ja kirjat nenän edessä. Toisaalta jos miettii elämää Suomessa, kyllä sekin aika pitkälti jurnuttaa samoissa urissa viikosta toiseen. Täällä se jurnuttaminen tapahtuu vaan vähän ”pienemmässä piirissä”. Regina on vähän nähty kaupunki jo. Toivoisin että tulisi kevät ja vihreys, niin kaupunkikin näyttäisi ihan erilaiselta! Ja kyllä mä tykkään Jyväskylästä enemmän, se on ehkä pakko myöntää.

Lauantaina lähdettiin käymään Science Centerissä Lotan, Noran, Shannonin ja Adrianan kanssa. Pääasiassa menin sinne siksi, että mun piti kirjoittaa siitä reflektointia science journaliin, mutta muutkin tytöt sitten innostuivat lähtemään mukaan. Kyseessä oli sellainen paikallinen Heureka, joka oli täynnä ties mitä luonnontieteiden ihmeitä ja kaikenlaisia aktiviteetteja. Ihan mielenkiintoinen paikka! Mutta lapsille varmasti aivan mahtava kokemus. Päästiin sinne sisään ilmaiseksi, koska se oli menossa kiinni 45 minuutin päästä. 45 minuuttia olikin kyllä vähän liian lyhyt aika kaiken kiertämiseen. Paras osa tätä retkeä oli melkein kävelyretki auringonpaisteessa bussipysäkiltä Science centeriin ja takaisin. Saatiin ihastella Wascana Laken rantaa, ja kävelytieltä oli jo lumet sulaneet! Kevät alkaa jo tulla tännekin!

Illalla lähdettiin sitten hieman viihteelle pitkästä aikaa, koska hiihtolomaviikko oli ollut hieman rankka, niin tarvitsimme itse kukin hieman palautumisaikaa sen koitoksista. Olin itse aivan innoissani baariin lähtemisestä ”pitkästä aikaa”, ja laittauduttiin kaikki oikein viimeisen päälle, ja aloitettiin ilta prepartyilla, ensin Shannonin ja sitten Jasonin luona. Hauskaa kyllä oli, ja suuntasimme The Drink-nimiselle clubille, joka oli todella iso. Vähän semmoinen paikallinen Kharma, muttei kyllä läheskään niin ”hieno” sisustukseltaan. Seuraava päivä olikin sitten vähemmän mukava. Huh Huh. Sunnuntai oli hyvin hiljainen päivä…

8.3-14.3.10

Muilla kursseilla paitsi äikässä alkoi tällä viikolla niiden opetusharjoittelut, joten mulla alkoi sitten ”vapaapäivät”. Kaikkea muuta… Istuin koko kuluneen viikon study loungessa vääntämässä hommia. Mulla on tavoitteena saada kaikki koulutehtävät tehtyä ennen kuin me lähdetään sinne Vancouveriin, elikkä tämän kolmen viikon aikana, minkä se harjoittelu niillä muilla kestää. Aika tuottoisa viikko sinänsä, sain jo pyyhittyä listasta muutaman homman yli! Kahvia on tällä viikolla litkitty aika monta kuppia, ja kulutettu istumalihaksia tietokoneen äärellä. Tätä siis vielä kaksi viikkoa edessä.

Päätin, etten viikonlopun aikana stressaile kouluhommista, vaan rentoudun pelkästään rankan viikon jäljiltä. Perjantaina mentiin katsomaan leffaan Alice in Wonderland, joka teki kyllä vaikutuksen! Todella hyvä elokuva, ja ihan tosi hieno 3D:nä. Söin myös ehkä maailman suklaisinta jäätelöä Dairy Queenissä. Vitsit oli kyllä hyvää! Lauantaina lähdettiin Ellan ja Shannonin kanssa kävellen South Land Mallille, ja sain viimeinkin vaihdettua yhden kirjani uuteen, koska siitä puuttui mystisestä 50 sivua keskeltä kirjaa. Olin kyllä jo lukenut sen aikoja sitten (Stephanie Meyerin Eclipse), koska netistä löytyi tiivistelmä siitä luvusta, joka mun kirjasta puuttui. Olen täällä ollessa nyt tosiaan lukenut tätä Twilight kirjasarjaa aika innokkaasti, vaikka ei ne kirjat itsessään nyt mitään mestariteoksia ole, ja mua ärsyttää kun Bella on niin lapsellinen ja ärsyttävä :D Mutta silti haluan tietää miten lopussa käy. En pysty enää jättämään kesken! Muutenkin olen lukenut tosi paljon täällä ollessa. Lukeminen on ihan parasta, ja on ollut kivaa, että siihen on jäänyt aikaa täällä. Mutta palatakseni lauantaihin.. käveltiin siis puoli tuntia mallille, jossa kierreltiin kauppoja, jotka oli tulleet täyteen ihania kevät/kesävaatteita(!) ja sitten käveltiin taas puolisen tuntia takaisin yliopistolle. Ihan hyvä lenkki tuli kyllä heitettyä, vaikka saatiinkin loikkia suurissa vesilammikoissa olemattomalla jalkakäytävällä. Täällä ei kyllä kukaan kävele yhtään mihinkään, KAIKKI ajaa autolla. Meidän kävelyn aikana totesinkin tytöille ääneen, että jos Suomessa olisi ollut lauantaiaamupäivä, ja tällainen täydellinen aurinkoinen kevätsää, kaikki olisivat olleet ulkona suksineen ja lastenrattaineen ja koirineen päivineen nauttimassa raikkaasta ilmasta. Meitä tuli vastaan kävellen ehkä 2 ihmistä koko reissun aikana.

Lauantai-iltana lähdettiin tyttöjen iltaa viettämään La Bodega-ravintolaan, joka oli kyllä tosi hieno ravintola. Se oli tehty sellaiseen vanhaan omakotitaloon keskelle kaupunkia, ja ulkona oli sellainen jäästä tehty baaritiski (joka oli tosin aika kovaa vauhtia sulamassa tällä hetkellä) Kemin lumilinnan tyyliin. Itse ravintola oli espanjalaishenkinen, ja tunnelma oli tiivis ja kodikas. Joka paikassa oli kynttilöitä ja tuikkuja, tykkäsin kovasti ravintolan hengestä. Join ehkä parhaan Strawberry Margaritan ikinä, ja ruoka oli myös toooosi hyvää! Tajuttiin myös tyttöjen kanssa, että mulla ja Ellalla on enää 4 viikonloppua Reginassa jäljellä. Muut viikonloput ollaankin jossain muualla. Järkytyttiin aika pahasti, vielä olisi monta mielenkiintoista ravintolaa ja baaria kokematta!

Sunnuntaina, eli tänään, kävin salilla ja sitten päätinkin päivittää tämän blogini. Aikamoinen homma se oli, ja sai vähän kaivella muistiaan, että mitä sitä onkaan tapahtunut tässä välissä. Mutta nyt se on valmis. Toivottavasti lukijat ovat tyytyväisiä! Taidan nyt viettää lopun sunnuntaita kirjan parissa! :)