Shoppailua, sählinkiä ja hampaiden kiristystä.

2.11-4.1.09

Aurinko paistoi mahtavasti aamusta alkaen, ja lähdettiin C-train kaupunkijunalla kohti Chinook Centeriä, joka on Calgaryn suurin ostoskeskus. Luettiin jostain esitteestä, että kyseisessä mestassa on 300 kauppaa, keilahalli ja leffateatteri. Mietiskeltiin Ellan kanssa, että eipä varmaan koko Jyväskylän keskustassa ole niin paljoa.

Vaikka ollaan oltu täällä pari päivää, ollaan pantu merkille, että täällä ei ole julkisilla paikoilla MISSÄÄN kelloja, eikä myöskään lämpömittareita. Se on ärsyttävää, koska Suomessahan on mittaria ja kelloa joka kulman takana. Täytyy aina olla ajan tasalla. Se lämpömittarien puuttuminen on oikeasti outoa, koska täällä on niin hullun kylmää! Mutta takaisin asiaan: mentiin siis Chinook Centeriin, ja tehtiin kunnon suunnitelma siitä, miten kierretään koko kauppakeskus. Ellalla oli missiona etsiä lämpimiä talvikenkiä ja talvitakkia, kun taas itse yritin etsiä uusia farkkulegginssejä, koska ikäväkseni huomasin täällä paikan päällä, että omani ovat puhki kuluneet takapuolesta.. Aika huonoa laatua, vasta vuoden vanhat housut! Heti ensimmäisen kaupan jälkeen tultiin siihen tulokseen, että eipä olisi tarvinnut tuoda mukana yhtään vaatekappaletta, koska hintataso oli sen verran alhainen Suomeen nähden. Ja tietysti kaikkea kivaahan siellä kaupoissa oli!

Kierreltiin oikeastaan koko päivä tuolla Chinook Centerissä, ja mukaan tarttui muutama paita ja myös ne farkkulegginssit! Ella löysi takin, muttei vielä kenkiä. Illalla mentiin vielä leffaan, ja syötiin siellä paikallista leffaruokaa (nachoja ja hodari semmosella muovilautasella, mielenkiintoista). Käytiin kattomassa It’s complicated, eli Pientä säätöä. Oli kyllä tosi hauska elokuva. Outoa oli myös se, että aina kun tuli jokin hauska juttu leffassa, niin ihmiset alkoi taputtaa. Aika riehakasta meininkiä. Ollaan yritetty opetella myös tätä toivottelu-kulttuuria. Tuntuu vielä niin oudolta sanoa jokaiselle kassaneidille ja myyjälle ym. hyvät päivänjatkot tai jotain muuta mukavaa, kun Suomessa riittää kiitos ja hei. Vielä hankalampaa on, jos heti alkuun kysellään kuulumisia, ja pitäisi itsekin kysellä myyjältä(?). Niin varmaankin pitää tehdä.

Leffan jälkeen mentiin taas junalla ydinkeskustaan ja käveltiin hotellille, jossa meidän matkatavarat oli olleet säilytyksessä koko päivän. Otettiin taksi bussiasemalle, ja mentiin ostamaan liput Reginaan menevään bussiin, joka lähtisi puolenyön aikaan. Alkoi olla vähän pientä lähtöfiilistä ilmassa, ja odotettiin innolla sitä, että päästään bussiin nukkumaan. Sitten alkoi ihmisiä kasaantua yhä enemmän ja enemmän, ja alkoi näyttää siltä, että samaan bussiin oli paljon halukkaita. Sitten tehtiin hirveät turvatarkastukset, metallinpaljastuskoneilla yms, ja meidät laitettiin sellaiseen ”karsinaan” jonottamaan.

Joku tyyppi kuulutti, että tänään tuleekin poikkeuksellisesti vain yksi bussi, ja sekin tulee myöhässä, jonkin tukoksen takia. Noh, siinä me sitten odoteltiin, ja kun bussi lopulta tuli paikalle, paikalle oli pärähtänyt jostain myös hirveä määrä jotain ”connecting passangers”, joilla oli siis etuoikeus ohittaa meidät, jotta ne ehtisivät seuraavaan bussiinsa. Kävi ilmi, että bussi oli täynnä, toista ei nyt saada valitettavasti mistään, ja että seuraava bussi lähtee huomispäivänä klo 12.15. ARGH. Ei ollut mitään muuta mahdollisuutta, kuin jäädä odottamaan. Vietettiin yömme ”nukkuen” penkkien päällä, en kyllä saanut nukuttua kuin ehkä hikisesti pari tuntia siinä epämukavalla alustalla. Onneksi meillä oli kohtalontovereita, jotka joutui myös jäämään yöksi asemalle. Aika mateli, ja vähän alkoi tuntua siltä, että voisi lähteä takaisin kotiin. Seuraavana päivänä sitten meille sanottiin, että meillä on etuoikeus päästä seuraavaan bussiin, mutta jos me ei oltaisi käytetty viekasta soluttautumistaktiikkaa, niin en usko, että oltaisi päästy välttämättä siihen ensimmäiseen bussiin. Tämän stressikokemuksen jälkeen voin sanoa täydestä sydämestä, että kyllä Suomessa bussimatkustaminen on kuin toisesta maailmasta.

Onneksi päästiin kuitenkin bussiin, ja matka-aika, 10 h, menikin yllättävän nopeasti. Oltiin tutustuttu moniin tyyppeihin asemalla, ja juteltiin matkan aikana heidän kanssaan. 4 poikaa oli myös matkalla Reginaan, ja saatiin kuulla paljon ihmettelyjä siitä, miksi ihmeessä ollaan menossa sinne :D Matkan aikana ikkunoista näkymä oli TASAINEN. Se oli suorastaan järkyttävää, ei mitään korkeudenvaihteluja, pelkkää tasaista. Se oli kuin Pohjanmaalla, mutta ilman metsää, tai puita ylipäätään. Aika järkyttävää. Pikkukaupungit, joita matkan varrella tuli vastaan, olivat erittäin amerikkalaisen näköisiä, kaikissa oli mäkkärit ja motellit. Se oli aika huvittavaa, koska sellaisia leffoissa aina näkee.

Koskan perille päästiin vasta klo 23.20 illalla, saatiin myös jännittää, olisiko residenceillä ketään päivystäjää meitä vastaanottamassa. Kun päästiin perille, Dustin kysyi tarvittaisiinko me kyytiä, koska häntä oltiin tulossa hakemaan asemalta. Suostuttiin ilomielin, ja seurattiin Dustinia aseman parkkipaikalle, ja siellä oli tämän kaverin auto.
P: ”Oh my God!! What a car!!”
D: ”This is not a car, this’s a truck.”
Kyseessä oli siis jumalattoman kokoinen uusi lava-auto, jonka kyljessä luki 4x4 ja sisällä oli nahkapenkit ja navigaattori ja ties mitkä huippuvarustelut. Kyllä oli Amerikkalaista. Saatiin siis Dustinin kaverilta kyyti yliopistolle, eikä meidän tarvinnut maksaa taksia. Täällä on kyllä ylipäätään erittäin ystävällistä porukkaa. Onneksi oli päivystäjä paikalla, ja sain kämpän avaimet. Ella ei vielä saanut, joten yövyttiin ensimmäinen yö yhdessä mun patjalla (joka on kova). Ei ollut lakanoita, eikä peittoa saatikka tyynyjä. Ei ollut kyllä kovin ihana yö. Ja tuo patja on oikeasti kova! Muuten kämppä on kyllä ihan kiva.

Seuraavana päivänä herättiin huonosti nukutun yön jälkeen, ja oli aivan järkyttävä nälkä, koska ei oltu syöty mitään moneen, moneen tuntiin. Ella lähti kamoineen hakemaan oman kämppänsä avaimia, ja hetken päästä tuli viestiä, että täällä ei varmaan kauaa viihdytä. Ella ei siis ollut ihan tyytyväinen omaansa, joka sijaitsee siis eri paikassa (College West) kuin mun kämppä (South Residence). Kävin katsomassa, mikä oli tilanne, ja olihan se hieman ankeampi, mutta siellä oli sentään kunnon jenkkisänky!! Tämä yliopisto on muuten jännä paikka, se on ensinnäkin TODELLA iso, ja oikeastaan kaikkialle pääsee sisäkautta, kaikki rakennukset ovat siis yhteydessä toisiinsa, mä esim. pystyn kävelemään sekä Education buildingiin, että liikuntapaikkoihin, sekä Ellan luo ns. saman katon alla kulkien. Ylipäätään yliopisto on sisältä viihtyisä. Sovittiin treffit Mikon kanssa, joka on siis kolmas vaihtari Jyväskylästä. Mentiin vihdoin ja viimeinkin syömään yhteen yliopiston ruokapaikoista, ja päätettiin lähteä yhdessä keskustaan hankkimaan peittoja, tyynyjä ym. asioita.

Keskustaan pääsi kätevästi bussilla, matka kesti ehkä vartin. Regina näytti ensikertaa päivän valossa oikein mukavalta paikalta, keskusta oli selkeästi isompi kuin Jyväskylän keskusta. Olin kyllä ihan hyvällä mielellä, vaikka koko päivä oli tuntunut niin oudolta ja siltä, ettei tiedä yhtään mitä täällä on tekemässä. Saatiin ostettua kaikenlaista tärkeää, esim. peitto, tyyny, aluslakana, nastoja, hengareita, muutamia sisustuselementtejä, pyyhe ja shampoo yms hygieniavälineistöt. Sitten palattiin väsyneinä takaisin yliopistolle, ja käytiin illallisella samassa ruokapaikassa Luther Collegessa, missä käytiin päivälläkin. Sitten jatkettiin omille tahoillemme, ja mentiin järjestämään kämppiämme vähän viihtyisämpään suuntaan. Oli vähän orpo olo illlalla. Kello on nyt 22.15, väsyttää aivan älyttömästi, joten taidan mennä suihkun kautta nukkumaan kovalle patjalleni <3.